Queerin kymmenen käskyä

 1. Queer on sinun jumalasi ja Judith Butler hänen profeettansa. Älä pidä muita jumalia äläkä kuuntele vääriä profeettoja.

2. Pyhitä Pride-kuukausi.

3. Nainen vaietkoon julkisissa WC-tiloissa. Jos hänellä on jotain kysyttävää, älköön hän kysykö, sillä kysyminen aiheuttaa vähemmistöstressiä.

4. Penis voi olla vagina, vagina voi olla penis.

5. Käytä oikeita pronomineja, sillä Queer ei jätä rankaisematta sitä, joka vääriä pronomineja käyttää.

6. Älä ole tekemissä terfien, genderkriittisten tai transekslusiivisten homojen, biseksuaalien ja lesbojen kanssa.

7. Älä antaudu J. K. Rowlingin viettelyksille. Jos ei pelkää J. K. Rowlingia, ei voi rakastaa Queeria. Muista manata hänet joka kerta, kun teet Harry Potter -fiktiota, koska muuten Queer langettaa päällesi kirouksen.

8. Älä kysy Queerilta, mikä Queer on, koska Queer on se, joka on Queer.

9. Pyhitä progressiivinen Pride-lippu. Jos joku häpäisee sen, eristä hänet yhteisöstä, koska muutoin Queer rankaisee koko yhteisöä, myös sinua. 

10. Pyhitä hormonit ja blokkerit sekä masektiomia-arvet. Suorita Queerin määräämät rituaalit TikTokissa, kun piikität estrogeenisi tai testosteroinisi. Mene ja näytä kaikille masektomia-arpesi ja tee kaikki kansat Queerin opetuslapsiksi nyt, aina ja iänkaikkisesti.

Aseksuaalisuuden paradoksi

 Samettiorkidean ensimmäisen aseksuaalisuustriimin kommenteissa nimimerkki annika3119 kirjoittaa:

"Nyt menee kyllä puurot ja vellit sekaisin tässä ja pahasti, näin aseksuaalina oli pakko lopettaa kastominen 20min kohdalla, koska tässä on faktat nyt niin pielessä. Aseksuaalin määritelmä on "ihminen, joka ei tunne seksuaalista vetoa tai tuntee sitä hyvin vähän toista ihmistä kohtaan". Aseksuaalisuudessa, kuten missä tahansa muussakin seksuaalisuudessa (esim. hetero, homo, bi, pan jne.), on kyse siitä, kehen tuntee tai ei tunne seksuaalista vetovoimaa. Seksuaalinen veto ja seksuaalinen halu ovat täysin eri asioita, aseksuaalisuus liittyy haluihin tai haluttomuuteen yhtä paljon, kuin mikä tahansa muukin seksualisuus. Niin aseksuaalilla, kuin heterolla tai homolla jne. voi olla paljon haluja tai vähän haluja tai jotain tältä väliltä, ja tämä voi muuttua hyvinkin nopeasti esimerkiksi elämäntilanteen , mielialan, lääkitysten jne. mukaan. Se on täysin yksillöllistä, ei seksuaalisuduesta riippuuvaa, paljonko niitä haluja on ja paljonko ja miten niitä haluaa tyydyttää. Aseksuaalisuus EI OLE synonyymi haluttomuudelle tai seksittömyydelle, kuten ainakin videon alussa väität. Toivon todella, ettei kukaan ota tätä videota faktana, koska aseksuaalit tekevät jatkuvasti työtä stereotypioiden ja väärinymmärrysten rikkomiseksi, ja tämä video ei tosiaan auta tätä."

Annika3119:n kommentin määritelmiä aseksuaalisuudesta on hyvin vaikea käsittää. Ensinnäkin on vaikea hahmottaa, miten seksuaalinen vetovoima tai veto ja seksuaalinen halu eroavat toisistaan. Jos ihminen tuntee seksuaalista halua, miten se halu voi olla olemassa ilman kohdetta? Vaikka kohde sijaitsisi vain ihmisen omassa fantasiassa, on kuitenkin halulla kohde. Jos kohde ei ole ihminen, mikä se on? Eiffel-torni? Ihmisen oma keho? Näille suuntauksille on myös omat nimensä, objektiseksuaalisuus ja autoseksuaalisuus. Ilmeisesti aseksuaalisuus ei kuitenkaan liity edes Annikan tapaisten ajattelussa niihin. Voiko seksuaalinen halu todella olla olemassa ihmisen mielen omassa tyhjiössä?

On myös vaikea käsittää, miten seksuaalinen halu voisi ilmetä minään muuna kuin seksuaalisena vetovoimana, jonka joku tai jokin herättää. Siihen ei vaikuta se, tapahtuuko se vain ihmisen mielessä vai näkyykö se ympäristölle. Entäpä sitten ne aseksuaalit, jotka eivät tunne seksuaalista halua? Sellaisia ihmisiä on esimerkiksi syvästi autistisissa henkilöissä. Eivätkö he sitten Annikan mielestä saa olla aseksuaaleja lainkaan? 

On myös ongelmallista, että muiden seksuaalisuuksien osalta halu erotetaan vetovoimasta. Homoseksuaali tuntee halua miehiä kohtaan, mutta Annikan mielestä homon seksuaalisella halulla ei ole mitään tekemistä homon homouden kanssa. Haluaisiko joku kertoa, miten homo voi olla homo ilman samaa sukupuolta kohtaan tuntemaansa seksuaalista halua? Muuttuuko homo homoksi Annikan mielestä vasta sitten, kun hän kohdistaa halunsa käytännössä johonkin toiseen ihmiseen? Määrittyykö homous homoseksuaalien tekojen kautta? 

Aseksuaalisuus ei varmastikaan ole synonyymi haluttomuudella tai seksittömyydelle, mutta miten oikein aseksuaalisuus sitten näkyy, jos se ei näy seksittömyytenä? Silloin tällöin tai jopa usein seksiä harrastava ihminen voi siis olla aseksuaali. Mikä tekee sellaisen henkilön seksuaalisen halun toteutumisesta seksuaalisina tekoina erilaista kuin alloseksuaalin eli ei-aseksuaalin? Ja jos seksissä on toinen osapuoli, vaikuttaako toisen osapuolen käsitys kyseisestä seksitoimesta mitenkään tilanteeseen vai onko kyse aseksuaaliksi määrittyvän omasta kokemuksesta ja jos on, harrastaako aseksuaali seksiä toisen kanssa tuntematta tähän vetovoimaa? Jos niin tekee, niin eikö se ole jopa aika kauheankuuloista?

Kommentissa ilmaistaan myös, että seksuaalinen halu voi muuttua elämäntilanteen tai lääkityksen vuoksi. Näin on kaikilla ihmisillä, mutta mitä tekemistä tällä on homouden tai heterouden kanssa. Aseksuaalin halu voi Annikan mukaan muuttua, mutta onko hän tällöin aseksuaali ainakaan sillä tavalla, että se olisi homouteen rinnastettavaa? Koska eihän homous muutu lääkityksellä. 

Alkuperäisessä määrityksessä aseksuaalisuus oli sijoitettu homo-hetero-spektrin ulkopuolella olevaksi rastiksi. Sitä ei siis ymmärretty rinnasteisena homouteen tai heterouteen. Aseksuaalisuudessa ei ollut asteikkoja tai alakategorioita. Olisi ymmärrettävää määritellä aseksuaalisuus täydeksi seksuaalisen halun puuttumiseksi, jollaiseksi se alun alkaen on kai määriteltykin. 

Jos kerran halujen määrä on yksilöllistä eikä seksuaalisuudesta riippuvaa, mihin aseksuaalisuutta edes käsitteenä tarvitaan. Eikö Annika tule tuossa sanoneeksi, että kyse on yksilöllisestä vaihtelusta homojen, bissujen ja heteroiden sisällä, ei omasta suuntautumisesta. Sillä homous, bissuus tai heterous eivät ole sillä tavalla yksilöllisesti määrittyviä, vaan ne ovat tunnistettavia seksuaalisten suuntautumisen tapoja ja kaikilla niihin ryhmiin kuuluvilla on yhteisenä tekijänä seksuaalisen kohde samassa, toisessa tai molemmissa sukupuolissa.

Voisiko joku siis kertoa, miten aseksuaali voi tuntea seksuaalista halua niin, ettei sillä ole kohdetta? Ja miten ja millä tavoilla seksuaalinen halu ilmenee ilman seksuaalista vetovoimaa? Ja miksi aseksuaalisuus voisi rinnastua homoseksuaalisuuteen, kun kaiken lisäksi on olemassa aseksuaalisuus-alloseksuaalisuus-jako? Oikeasti, kertokaa! Joko on niin, että minulta jää jotain ymmärtämättä tai sitten koko aseksuaalisuuden nykyisessä määritelmässä ei ole järkeä.

Olen itse identifioitunut aseksuaaliksi ja ollut jopa mukana aseksuaalien ryhmissä. Minulle välittyi silloin kuva hyvin heterogeenisestä joukosta ihmisiä, joista useimmat sanoivat terveydellisen syyn tai trauman aseksuaalisuutensa taustaksi. Jollain oli fetissi, jonka he sanoivat olevan niin voimakas, että se peittää seksuaalisuuden. Yhdellä aseksuaaliksi ryhmässä identifioituneella naisella oli piiskausfetissi, johon liittyi se, että nainen piiskaa häntä. Eikö se kuulosta kuitenkin ihan sellaiselta seksuaalisuudelta, joka voisi olla lesboutta?

Niinpä oli lopulta hyvin vaikea rinnastaa aseksuaalisuutta homo- ja heteroseksuaalisuuteen. Itse koen olevani nykyään vain hetero, jolla on matala libido. Oma kiinnostukseni aseksuaalisuuteen syntyi siitä, että minulla todella on ollut vähän ja välillä ei ollenkaan nimenomaan sitä seksuaalista halua, mikä taas saattaa liittyä lieviin autisminkirjon piirteisiini. 

Kaiken kukkuraksi kysymyksessä aseksuaalisuuden määritelmästä palataan samaan ongelmaan, joka koskee myös transsukupuolisuutta: kenellä on omistajuus määritelmiin? Onko se järjestöjen huipulla olevilla yksittäisillä ihmisillä ja äänekkäimmillä vaikuttajilla? Sanotaan, että tietyn ihmisryhmän edustajilla on oikeus päättää heitä koskevista termeistä, mutta ryhmien sisällä vaikuttaa olevan vain joitain, jotka lopulta päätöksen tekevät. Puhumattakaan siitä, että termit vaikuttavat myös muihin ihmisiin: mitä pitäisi esimerkiksi aseksuaalin partnerina olevan alloseksuaalin ajatella siitä, että toinen on hänen kanssaan tuntematta vetoa häneen?

EDIT: Kuulin nyt määritelmän, jonka mukaan aseksuaali voi tuntea fysiologisen tuntemuksen tai kosketuksen seksuaalista halua herättävänä, mutta ei tunne vetoa sen tuntemuksen tai kosketuksen aiheuttajaan. Määritelmä kuulostaa erilaiselta kuin se, jonka ymmärsin aseksuaalisuudeksi reilut kymmenen vuotta sitten tutustuessani termiin ensimmäistä kertaa - silloin kyse oli seksuaalisen halun kokonaisvaltaisesta puuttumisesta ja nimenomaan siitä, että ei pidä kosketuksesta. Mietin, missä vaiheessa ja miksi määritelmä on muuttunut. Ikään kuin se olisi varastettu, vai onko niin tapahtunut?

Kokemuksia Koskikeskuksessa

Koska asun Tampereen kehyskunnassa, tulee toisinaan käytyä asioilla itse Mansessa. Koskikeskuksessa on portainen alla WC-ratkaisu, jossa on ensin sukupuolineutraali heti vasemmalla, sitten melkein suoraan edessä naisten vessa ja lopulta miesten vessa aivan päädyssä. Itse olen tietysti käynyt vain miesten vessassa (jossa kaikki ovat olleet miehiä ja jossa on joskus ollut miesten vessalle tyypillisiä epäsiisteyksiä). Kävelen kuitenkin pakostakin sukupuolineutraalin vessan sekä naisten vessan sisäänkäynnin ohi. Millaisia havaintoja olen tehnyt?

- Sukupuolineutraali vessa on sijaintinsa ja ovirakenteensa vuoksi sellainen, että se ohjaa tulemaan käytetyksi esimerkiksi paperin hakuun, nenän niistämiseen tai muuhun nopeaan toimintaan. Vaikuttaa siltä, että sukupuolesta riippumatta ihmiset hakeutuvat ensisijaisesti jompaankumpaan sukupuolitettuun WC-tilaan.

- Todellakin olen huomannut, että ihminen vaan kävelee sukupuolineutraalin tilan läpi ja niistää siellä nenänsä tai pesee kätensä. Useimmiten tällainen henkilö on nainen. Sen sijaan vaikuttaa siltä, että pitemmät WC-käynnit naiset tekevät naisten vessassa.

- Toisaalta sukupuolineutraalissa tilassa käy joskus joku mies. Miehet ehkä tekevät siellä enemmän myös varsinaisia tarpeitaan.

- En ole vielä nähnyt kenenkään sukupuoleltaan vastakkaiseksi oletettavan menevän miesten tai naisten vessaan, joten yhtäältä voisi sanoa, että sukupuolineutraali vessa toimii mutta samalla todeta, ettei se taida olla järin tarpeellinen.

- Sitä en tiedä, miten muuksi kuin mieheksi tai naiseksi itsensä kokevat henkilöt toimivat Tampereemme Koskikeskuksssa.

Omalla kotipaikkakunnallani Tampereesta ylöspäin en vielä ole huomannut sukupuolineutraalia vessaa missään. 

Koskikeskus sinänsä olisi hyvä paikka ilmiön havainnointiin, koska se on kaiken kansan yleinen tila, jossa luulisi keskivertoihmisten käyvän. En tietenkään ole mitään isompaa tutkimusta tehnyt, mutta aina siellä vieraillessani käynyt itse miesten vessassa ja huomioinut ympäristön ilmiöt.

Mitä se eheytysterapia olikaan ja ketkä sitä kannattivatkaan?

 

Miksi transasiaa ei voi verrata homoasiaan?

1. Homot eivät halunneet muokata kielen sanoja ja pakottaa muut käyttämään niitä.

2. Homot eivät halunneet sukupuolineutraaleja WC- ja pukuhuonetiloja.

3. Homot eivät vallanneet erilaisia järjestöjä ja instituutioita.

4. Homot eivät kieltäneet biologiaa.

5. Homot eivät kieltäneet fyysistä todellisuutta.

6. Homot eivät call-outanneet tai canceloineet heidän kanssaan eri mieltä olevia.

7. Homoille ei tehty hormonihoitoja tai leikkauksia (nykyään valitettavasti tehdään, kiitos genderajattelun) eivätkä he etenkään itse sellaista missään nimessä vaatineet, päinvastoin.

8. Homot korostivat lapsen ja aikuisen välistä eroa.

9. Homot eivät vaatineet tietynlaista poliittista ideologiaa tai sulkeneet joitain poliittisia puolueita ulos.

10.  Homot eivät halunneet tehdä itsestään numeroa tai sitä, että kaikki huomaisivat heidän olevan homoja sen uhalla, että heillä olisi oikeus suuttua siitä, että heitä luullaan heteroiksi.

Peakkaako Tanska?

Jyllands Postenissa Tanskan tasa-arvoministeri Marie Bjerre kirjoittaa 14.8.2024: "Jos jätämme huomiotta sen tosiasian, että biologisia sukupuolia on vain kaksi, emme ole vain välittömässä vaarassa laskeutua hulluun paikkaan. Suorapuheinen identiteettipoliittinen keskustelu jättää varjoonsa olemassa olevat tasa-arvon ongelmat."

Bjerre edustaa Venstreä, joka on Tanskan keskusta-oikeistolainen puolue. "Tasa-arvoministerinä minua huolestuttaa suuresti, jos emme voi enää puhua naisista ja miehistä tai naisten ja miesten tasa-arvon ongelmista" Bjerre toteaa tekstissään. "Selvfølgelig er det kvinder, der menstruerer, er gravide og føder!" eli suomeksi "tietysti naiset ovat niitä, joilla on kuukautiset, jotka ovat raskaana ja jotka synnyttävät."

"Yhteiskuntana meidän on pidettävä kiinni siitä tosiasiasta, että transnainen ei ole eikä tule koskaan olemaan biologinen nainen. Biologia määräytyy geenien mukaan. Sitä ei voi muuttaa. Siksi transnaisten ja transmiesten oikeuksilla on myös rajat." Näin tykittää Tanskan tasa-arvoministeri yhdessä maansa suurimmista päivälehdistä.

Bjerre päättää puheeseen siitä, mitä ovat rajat: "Minulle on aivan yhtä olennaista, että on olemassa raja, jossa sananvapaus ylittää muiden ihmisten vapauden. Koska juuri niin tapahtuu, jos transnaiset vaativat, että heitä kohdellaan biologisina naisina. Ja juuri siksi on tarpeen sanoa stop. Wokeismilla täytyy olla raja."

RAINBOW STORYTIME

Hei, pienten lasten vanhempioletetut!

Ettehän ole foobikkoja natseja! On IHANAA, ettette ole ja opetatte lapsillenne queeriuden ja jokaisen LGBTAQ:n identiteetin. On varmasti ihanaa vaikkakin vaikeaa selittää ihmisten ja sukupuolten moninaisuuteen liittyviä asioita lapselle, mutta onneksi on olemassa Queer Kid Stuff -kanava, joka levittää queeriloa lasten keskuuteen. Mikä vahinko, ettei tätä materiaalia ole suomeksi tarjolla! Ehdotan, että lähettäisimme viestejä opetusministeriölle, erilaisille säätiöille ja järjestöille, jotta tällaista materiaalia saataisiin suomeksi. On kaikkein parasta, että jo lapset oppivat queerista, koska siten he ovat varmasti inklusiivisia ja rakastavia ja moninaisia koko ikänsä. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on coolia. Erityisen coolia ovat drag-queenit! Voi, miten ihanaa! Tässä on video, jonka sisältävän ihanan laulun voitte opettaa lapsellenne. Jos ette laula tätä laulua joka ilta lapsenne kanssa ennen nukkumaanmenoa, on riski, että lapsestanne tulee foobikko ja natsi. Luuletko olevasi hyvä vanhempi, jos et opeta lapsellesi queer-sanastoa ja sitä, ettei drag queeneja pidä pelätä? Olisi aivan kauheaa, että esimerkiksi koulumatkalla lapsenne kohtaisi drag queenin eikä jäisi katselemaan drag queenin ihanaa ja kivaa tanssia, vaan jatkaisi matkaansa kouluun niin kuin jotkut natsivanhemmat ovat opettaneet lapsilleen, että vieraiden aikuisten kanssa ei pidä puhua, mikä pitääkin paikkansa, jos aikuinen on vaikkapa sellainen, joka sanoo, ettei lasten tarvitse tietää ihan kaikkea aikuisten maailmasta, mutta ajatelkaapa, millainen vähemmistöstressi drag queenille tulee, jos lapsenne ei tykkäisikään hänestä!

 

Kehrääjän transnuorten asemaa koskevan tekstin virheellisyydet, osa 1

Kehrääjä-lehdessä on julkaistu 19.3.2021 artikkeli otsikolla "''Kuvaile minulle miten masturboit?' - transnuorten asema hoitojärjestelmässä on synkkä". Julia Peltosen kirjoittaman tekstin tapa mustamaalata transpolia kääntämällä asioita päälaelleen ja irrottamalla yksittäiset lauseet asiantuntemattomasti kontekstistaan on yleistä myös esimerkiksi Instagramin transpolikokemuksia esittelevällä tilillä.

On mielenkiintoista, että Peltosen artikkeli myöntää täydellisesti sen, että nuoria tyttöjä (eli transpoikia) hakeutuu hoitoihin radikaalisti enemmän kuin ennen. Peltosen artikkeli tunnustaa lisäksi sen, että mitään selitystä ilmiölle ei ole. Voitasiin tietenkin puhua ilmiöstä jollain nimellä (ROGD:stä vuonna 2024, vuonna 2021 termi ei ollut tunnettu), mutta Peltonen esittää vain viitteinä, että on keskusteltu sosiaalisesta vaikutuksesta, mikä hänen täytyy tietenkin implikoida vääräksi ajatukseksi, koska se sotii Kehrääjän käsityksiä vastaan. Tavallaan Peltonen tulee kuitenkin itse perustelluksi sen, miksi transpoli on tekstissä kuvatuissa tilanteissa toiminut niin kuin on toiminut: nuorten tyttöjen hakeutuminen polille on lisääntynyt ja siksi poli on varovainen, vaikkei se sitä Kehrääjän mielestä saisi olla.

Artikkelissa kerrotaan, että tytöltä on kysyttä, mitä hän ajattelee alastomasta kehostaan. Kyse on siitä, että halutaan tutkia, onko kyseessä kehodysforia vai "dysforia" siitä, ettei asetu sosiaaliseen sukupuolirooliin. Tietenkin kysymys on alaikäiselle lapselle aivan kamala. On ilmiselvää, että tytön reaktio on itku. Miten kuitenkaan on mahdollista selvittää ilman kysymyksiä tilaa, joka on olemassa vain ihmisen oman mielen sisällä? On totta, että hoitohenkilökunnan olisi syytä esittää kysymykset hienovaraisemmin. Se ei kuitenkaan liity transfobiaan, vaan siihen, että lasten- ja nuortenpsykiatriassa tulisi ottaa ikävaihe paremmin huomioon. 

Eräälle 15-vuotiaalla oli kuvailtu raadollisesti falloplastian toteutusta, vaikka potilas ei ollut ajatellut koko falloplastiaa. Falloplastian kertomisella haluttiin ilmeisesti testata, tiedostaako potilas, mistä on kyse. On täysin yleistä, että lääkärit kertovat hoitoprosessin potentiaalisista vaiheista. Potilaalle kerrotaan, millaisia toimenpiteitä voi mahdollisesti olla edessä. Miten se sitten olisi pitänyt kuvailla? Epärealistisestiko: tämä on ihanaa? Yleisesti ottaen hyvät lääkärit kertovat potilaalle, miten toimenpide tehtään. Falloplastia ei todellakaan ole mikään pieni leikkaus. On tärkeää, että nuori potilas tietää, mitä hänelle tehdään. 15-vuotias ei lopulta lopulta saanut transhoitoja, ja Kehrääjän tekstin mukaan yhtenä syynä oli se, ettei potilas ollut ajatellut leikkausta etukäteen. Sen lisäksi potilaan harrastukset olivat "liian tyttömäisiä" eikä hänellä ollut kavereina samanikäisiä poikia. Ne eivät tietenkään tarkoita sitä, että henkilö ei voisi olla poika. Sosiaaliset roolit eivät suinkaan kerro sukupuolta. Silti voidaan nähdä, että potilaan käytös ei antanut viitteitä sellaisesta dysforiasta, jota pitäisi ryhtyä hoitamaan: potilas ei nähtävästi kärsinyt siitä, että hän oli tyttö tyttöjen joukossa niin, että hänen olisi parempi olla poika tyttöjen joukossa.

Toinen tapaus:

Lisäksi Millan äitiä oli peloteltu Millan lapsettomuudella, johon äiti oli vastannut olevansa tietoinen asiasta, erityisesti koska valtio vaatii transihmisiltä yhä lisääntymiskyvyttömyyttä juridisen sukupuolen korjauksen yhteydessä.

Yllä oleva sitaatti sisältää loogisen virheen. Transhoidot tekevät useimmiten lapsettomiksi, mutta valtio haluaa lisääntymiskyvyttömyyttä. Millan äidin ei kuitenkaan kerrota tietäneen, että transhoidot aiheuttaisivat lapsettomuuden. Jää siis epäselväksi, tiesikö Millan äiti asiasta vai ei. 

Artikkelissa puhutaan deadnimen käytöstä transpolilla. Kaikki terveydenhoidon toimenpiteet ovat viranomaistoimenpiteitä, joissa potilaasta on käytettävä virallista, henkilörekisterissä olevaa nimeä. Jos potilas on sitäpaitsi prosessissa, jossa sukupuoli on korjattu vasta korjaushoitojen jälkeen, miksi nimi olisi korjattu ennen sitä? Eikö se kehotunne määritäkään sukupuolta?

Kehrääjän tekstissä valitetaan oikean elämän kokeesta, joka katsottiin alkaneeksi vasta diagnoosin jälkeen. Ennen diagnoosia olleesta ajasta ei kuitenkaan ole tarkkaa aktuaalista seurantaa transpolin taholta. Niinpä on tarkoituksenmukaista aloittaa oikean elämän koe vasta diagnoosin jälkeen. Yleisesti ottaen transpolin toiminta ei vaikuta poikkeavan muusta terveydenhuollon toiminnasta. TAYS:n osalta tiedän toimintatavoista jotain, koska asun sen alueella. Täällä Tampereen seudulla en ole kuitenkaan kuullut erityisempää valitusta sairaalan linjasta.

Vanhempien kokemusta:

Esimerkiksi transpoika Ilarin vanhemmat Asko ja Helena kertovat, että heidän asioidessaan transpoliklinikalla lapsen kertomus siitä, kuinka hän oli alle kouluikäisenä kertonut olevansa transpoika, oli merkitty potilaskertomuksiin siten, että äiti olisi sanonut lapselle tämän olevan transsukupuolinen. Todellisuudessa Helena oli tuolloin sanonut, että on myös hyväksyttävää olla poikamainen tyttö, äitikin oli ikäisenäsi. Helenan kommenttia oli käytetty pohjana kun lapsen sukupuolta oli kyseenalaistettu, tarjoten tälle mahdollisuutta että Ilari oli äitinsä tavoin “vain poikamainen tyttö”, mutta aiempaa, lapsuutta koskevaa kirjausta ei potilaskertomukseen korjattu. 

Lapsi ymmärtää puheen poikamaisesta tytöstä helposti niin, että hän on poika, etenkin jos jälkeenpäin saa validaatiota väärinymmärrykselle. Mitä sana poikamaisuus tarkoittaa alaikäisen lapsen korvissa? Abstraktina käsitteenä se voi jäädä mieleen sellaisena, että lapsen pitää olla poika. Lapselle kannattaa selittää asia toisin tai sitten ei edes tarvitse sanoa, että joku lapsen tekeminen olisi sukupuolelle epätyypillistä. "Helenan" virhe on ollut se, että hän on ajatellut lapselle olevan väliä sillä, onko lapsen toiminta sukupuolistereotypian mukaista. Se ajatus tulee aikuisten maailmasta, ei lasten. Kun Helenan kommenttia on käytetty pohjana sille, ettei lapsi saa transhoitoja, on kyse siitä, että näkökulma on nyt se, mikä oli lapsen vanhemman havainto. Ja se havaintohan oli se, että lapsi on tyttö. Poikamainen tyttö, nimenomaan tyttö. Poikamainen on attribuutti ja tyttö se substantiivi. Toisin sanoen Helena on ollut sitä mieltä, että hänen lapsensa on kuin onkin tyttö.

"Aleksin" osalta taas puhutaan siitä, miten transsukupuolisen sukupuolisuutta ei nähdä täydellisenä.

Monet muut perheet vahvistavat Aleksin tarinan omissa haastatteluissaan. Miehuuden tai naiseuden kyseenalaistaminen ja transsukupuolisuuden esittäminen “puutteellisena versiona” mieheydestä ja naiseudesta toistuivat haastattelusta toiseen, vaikka haastattelut toteutettiin toisistaan erillisinä.

Voiko transnainen olla täysin nainen ja voiko transmies olla täysin mies? Toistaiseksi lääketiede ei ole kehittynyt niin pitkälle, että voisi. Toisekseen on totta, että sosiaalisesti transius tuo haasteita. Ne ovat tietysti ikäviä, eikä yhteiskunta saisi suhtautua ihmiseen niin, että transina hän olisi jotenkin epäkelpo. On kuitenkin realistista ja relevanttia tuoda se näkökulma esille. 

Dawkins x Stock

WPATH-vuodot ja Mia Hughes