Feminismin määritelmä

Queer-yhteyksissä on kritisoitu naisia, jotka suhtautuvat aggressiivisesti naisia kaltoinkohteleviin miehiin. On ajateltu, että Margaret Thatcher ei kelpaa naisesikuvaksi, koska hän harjoitti oikeistolaista politiikkaa. Toisaalta myös Sanna Marin sai kritiikkiä siitä, että toimi esimerkiksi mediassa "kovalla" tavalla.

Empatia on molemmille sukupuolille tarpeellinen taito. Se ei kuitenkaan voi olla vain naisille asetettu oletus ja pakko: "jos et ole valmis palvelemaan miehiä hoivaamalla, et ole oikea nainen" on osa sorron rakennetta. Biologia luo evolutiivisista syistä naisille keskimäärin miehiä vahvemman hoivavietin. Nainen saa kuitenkin valita, haluaako hoivata, siinä, missä mieskin. Olennaisinta on, että me aikuiset miehet emme voi vaatia naisia luopumaan rajoistaan ja uhraamaan itsensä, oikeutensa ja turvallisuutensa meidän tunteidemme vuoksi. Voimme tietenkin luoda yksilötasolla tasapuolisia suhteita, mutta feminismi pysyköön naisten liikkeenä, se älköön joustako rajoistaan miesten vuoksi. 

En myöskään pidä hyvänä bell hooksin tapaisten intersektionalistien ajatuksia siitä, että "mies tahtoo muuttua". Ensinnäkin naisilla on tarpeeksi työtä omassa emansipaatiossaan etenkin globaalisti. Ei feminismin resursseja pidä tuhlata miehiin. Toisekseen miehet eivät tule muuttumaan eikä miesten muuttuminen ole se tekijä, joka parantaisi naisten asemaa suhteessa miehiin. Miesten suurenemmistö ei ryhdy tekemään tarpeitaan istualtaan niin, että unisex-vessat olisivat siistejä. Pienet pojat haluavat leikkiä action-figuureilla taisteluleikkejä. Jos joku poika ei halua, siinä ei ole mitään vikaa, mutta mitään pahaa ei ole poikien sotaleikeissäkään, eikä tyttöjenkään sotaleikeissä. Jokainen lapsi leikkiköön niin kuin haluaa.

Miesten vapauttamisen retoriikkaan liittyy paljon sitä, että naiset julistavat "rakastavansa miehiä" ja siksi haluavansa, että "miehet puhuvat tunteistaan" ja että "miehet eivät ole väkivaltaisia toisiaan kohtaan". On kuvaavaa, että liberaalifeministit aloittavat miesten emansipatorisuuden julistuksensa usein niin, että sanovat rakastavansa miehiä. Sanoisivat edes rakastavansa ihmisiä sukupuolesta riippumatta. Katsotaanko miesten unohtaminen queerfeminismin ja liberaalifeminismin viitekehyksissä nykyään vääräksi, vaikka feminismin pitäisi olla määritelmällisesti vain naisten emansipatorinen liike? Meidän miesten rakastaminenko on feminismin nykyaalloissa niin keskeistä, että feministinen sukupuoliin liittyvä puheenvuoro pitää oikein aloittaa julistamalla rakastavansa miehiä? Käytännön tasolla suurin osa miehistä ei muuten edes pidä siitä, että naiset suhtautuvat heihin kuin hoivattaviin lapsiin. 

Kuten Holly-Lawford Smith toteaa, oletus naisista miesten hoivaajina ja miehiä kohtaan empaattisina on siis naisiin kohdistuvan sorron rakenne. Sitä rakennetta ei voi purkaa, jos feminismi laajennetaan yleisegalitaristiseksi. Sitä rakennetta ei voi purkaa, jos ruokimme ajatusta sukupuolistereotypioista, joita rikkovien ihmisen täytyisi ruveta ajattelemaan olevansa muuta sukupuolta kuin syntymässään ovat.

 

Olemme tehneet sosiaalisen havainnon biologian luomasta naisille tyypillisestä hoivavietistä, mutta sen pohjalta luotua sosiaalista konstruktiota emme tarvitse. Sen konstruktion voimme purkaa. Sosiaalinen havainto itsessään tarvitaan, jotta näemme konstruktion. Siksi myöskään sosiaalista havaintoa sukupuolille tyypillisestä käyttäytymisestä ei voi kiistää tai kieltää, ja juuri siksi, että sitä ei kiistä, voi sen luomaa rakennetta ryhtyä korjaamaan.

Naisten on pidettävä omista ja feminisminsä rajoista kiinni. Se on myös palvelus miehille, joita ei tarvitse pakottaa muuttumaan, kun rajat itsessään ovat selvät.

Saudi-Arabia ja naisten oikeudet

Saudi-Arabian YK-suurlähettiläs Abdulaziz Alwasil valittiin keskiviikkona YK:n naisten oikeuksia ja sukupuolten välistä tasa-arvoa ajavan komission puheenjohtajaksi. Amnesty ja muut järjestöt ovat kritisoineet asiaa syystä.

Valinnasta huomaa sen, kuinka naisten oikeuksista on tullut kauppatavaraa. Rahalla voi lobata ja instituutiotoiminnassa kiillottaa kuvaansa.

Mistä tämä johtuu? Mielestäni siitä, että meitä miehiä on päästetty naiserityisiä kysymyksiä ja tasa-arvoa edistämään tarkoitettuihin tahoihin niin globaalisti kuin Suomessakin.

Valitsisivatko naiset misogyynisen fundamentalismimaan edustajaa, vieläpä miestä, moiseen tehtävään? Mitä saudiarabialaiset naiset sanoisivat, jos heillä olisi oikeus puhua? YK toimii nykyään muutenkin oudosti, kun lapsien sukupuolen moninaisuus on esillä Unicefissä. Tietenkin ongelmana on myös USA:n Saudi-Arabia-liitolaisuus ja toisaalta se, että islamististen maiden misogyniaa ja homofobiaa ei haluta usein nähdä islamofobiapelossa.

Otteita Setan Sinuiksi-palvelusta

Setan sivuilla on Sinuiksi-palvelu, jossa saa kysyä anonyymisti Setan asiantuntijalta. Käsittelen tässä joitain sukupuolen moninaisuus -teeman kysymyksiä, jotka ovat nuorten ihmisten lähettämiä. Asiantuntija vastaa mielestäni toisinaan varsin kelvollisestikin, kun muutamassa vastauksessa kaiken muun lomassa rauhoittelee nuorta ja sanoo nuoruuteen liittyvän erilaisia vaiheita. Siinä suhteessa suomalainen tilanne on parempi kuin vaikkapa amerikkalainen, jossa nuori ohjataan välittömästä hormonihoitoihin itsemurhauhka perusteluna. Silti suomalainen Setan asiantuntijakin tuo vastauksissaan esille, että meistä monet sukupuolitetaan väärin syntymässä ja impilikoi sukupuolen identiteettikysymykseksi, ei biologiseksi ominaisuudeksi. Joissain vastauksissa hän vaikuttaa täysin varmalta nuoren kysyjän transiudesta ja suurin osa "asiantuntijavastauksista" sukupuoli-identiteettiä koskeviin kysymyksiin johtaa kohti ajatusta siitä, että syntymäsukupuoli on väärä tai vähintään sitä ei voi pitää itsestäänselvänä eli nuoren hämmennys on vastaajan mielestä aiheellista. Siinä suhteessa hämmennyksen tunnustaminen hämmennykseksi ei auta, eikä sen taustalla näkyviin juurisyihin syvennytä.

Keskityn tässä vastausten asemesta kysymyksiin, koska ne kertovat siitä, miten nuoria hämmentää ajatus sukupuolen "moninaisuudesta". Nuoruteen liittyy monia angsteja, identiteettiongelmia ja mielipiteiden ja minäkäsitysten kokeiluja. Ei kuitenkaan olisi tarpeen tarjoilla tai suorastaan tyrkyttää nuorille ajatusta siitä, että sukupuoli ei olisi itsestäänselvä asia ja että ihminen joutuisi työstää sitä osana identiteettiään. Ensinnäkin sukupuoli on perustavanlaatuinen ominaisuus, jolle ei mahda mitään. Toisekseen sukupuolen ei pitäisi sitoa esimerkiksi pukeutumistyyliä tai harrastuksia poika- tai tyttömäisiksi. Kolmanneksi nuoret eivät tarvitse enää yhtään lisää valittavissa olevia identiteettejä ja pakonomaista vapautta vastuuntua liian varhain isoista valinnoista ja kuvitella voivansa olla halutessaan sitä, mitä he eivät voi olla. Keskeisiä nuoruuden kehitystehtäviä on ymmärtää, että vaikka mahdollisuudet pitää nähdä, ei ihan mitä tahansa voi saavuttaa ja että ihan kaikkea ei voi valita.

Eräs kysyjä on jo nuoren elämässä pitkän kuukauden ajan (tehän tiedätte, että teinit pitävät esimerkiksi kuukauden seurustelua jo pitkänä suhteena...) pohtinut sukupuoltaan:

Olen jo varmaan kuukauden ajan miettinyt oonko tyttö vai poika.. olen biologisesti tyttö. Joskus haluan että oisin yhtä muodoton kuin pojat ja joskus taas haluan et mun rinnat ois isommat.. tällä hetkellä tuntuu vaan et poikana oleminen ois helpompaa. Mua ahistaa tosi paljon ku en tiiä kumpi oon! Enkä haluaisi olla sukupuoleton vaikka sukupuolettomuus on ihan ok! Mutku en halua! Haluan olla joko tyttö tai poika. Minulla ei ole mitään hajua enää kumpi oon.. Mun kaveri sano että mun tyyli ja huoneen sisustuskin on muuttunut poikamaisemmaksi. Haluan tän ahistuksen pois.. mun luonne ei oo varmaan yhtään poikamainen tai en ees enää tiiä.. sen verran tiiän että oon bi.

Kysyjä jättää lauseita kesken, puhuu ahdistuksesta ja ilmaisee epätyytyväisyyden kehostaan. Vaikuttaa siltä, että kehonkuvan ongelma on oikeasti asian ydin. Ajatus siitä, että poikana olisi helpompaa taitaa käydä lähes jokaisen kasvavan tytön mielessä useammin kuin kerran. Tuntuu myös kurjalta, että kysyjä tuntee painetta olla sukupuoleton, mutta ei haluaisi olla sellainen ja suorastaan pelkää sitä, ettei olisi "tyttö tai poika". Hän siis tuntuu kuitenkin alitajuisesti hahmottavan sen, ettei vaihtoehtoja ole muita. Hän vielä todistelee, ettei ole fobinen sanomalla, että sukupuolettomuus on hänestä ihan ok. Vaikuttaa siltä, että kysyjä on törmännyt materiaaliin, jossa nuorille puhutaan monista sukupuolista ja siitä, ettei sukupuoli ole vain biologinen. Kokiessaan nuoruudelle tyypillistä kehoahdistusta hän sitten tarttuu saamaansa materiaaliin. Traagista!

Oon 13vuotias 'tyttö' vaikka sen onkaan siitä enää niin varma. Musta nimittäin tuntuu et oon poika, Trans. Kun seiskaluokalla alko tulin kaapist 'queerinä' koska en halunnut olla kumpaakaan sukupuolta, se ei sillon tuntunu hyvältä. Nyt kuitenkin 3kk jälkeen musta on alkanut tuntuu et pisin Trans. Menin sen 3kk they/them sukupuoli 'nimikkeillä' (vieläkää varma mikä on oikee sana suomeks) mutta mua kutsuttiin välillä pojaks ja se tuntu mukavalle. Olin nuorempana paljon tyttöjen kanssa, mutta leikin yleensä autoilla niidenkin kanssa, kyllä Mä nukeillakin leikin, tosin niillä poikanukeilla. Nykyään vietän enemmän aikaa poikien ku tyttöjen kanssa, ja pukeudun myös tosi poikamaisesti. Mut se tuntuu hyvältä, se tuntuu multa.

Kysyjä on kolmetoistavuotias eli aivan lapsi. Ei todellakaan kuuluisi lapsen miettiä tällaisia. Hän sanoo tulleensa ulos kaapista queerina, kunnes kolmen kuukauden päästä tuntee olevansa trans. Pojaksi kutsuminen on tuntunut mukavalta. En usko, että kysyjä ymmärtää, mitä sanat queer ja trans tarkoittavat. Kolmetoistavuotiaan kyky abstraktien käsitteiden ymmärtämiseen ei ole riittävä, ja tämäkin kysyjä lienee saanut inspiraation ajatuksilleen netistä tai Setan tapaisten toimijoiden materiaalista. Pojaksi kutsumisen mukavuus voi liittyä samaan kuin ensimmäisen kysyjän ajatus siitä, että poikana olisi helpompaa. Kysyjä on myös voinut saada myönteistä huomiota julistaessaan olevansa trans, mihin mukavuuden tunne liittyy. Merkillepantavaa on, ettei queerius eli välisupuolen tila tuntunut hänestäkään hyvältä, joten hänkin saattaa tiedostamattomasti tajuta sukupuolia olevan kaksi ja hämmenys on peräisin siitä, että aikuiset yrittävät kertoa hänelle muuta. Poikanukeilla leikkiminen tekee hänestä mielestään pojan, mikä kertoo ajattelun olevan aivan lapsen tasolla, mikä tietenkin on ymmärrettävää, koska kyseessä on lapsi. En muuten usko Setan työntekijän vastauksen olevan 13-vuotiaalle yhtään sen ymmärrettävämpi kuin se materiaali, johon hän todennäköisesti on törmännyt. Käsitteellinen ja pitkä selitys lapselle ei toimi, vaan lapsi hämmentyy vain lisää. Surullista tämäkin.

Olen siis 15/-02 tyttö biologisesti. Käytän ihan naisten vaatteita ja näin. Kuitenkin noin 2kk sitten aloin miettimään, että mitäs jos olenkin trans. Päätin antaa sillon kuitenkin asian vain olla ja jatkoin elämässäni eteenpäin, mutta nyt eilen aloin miettimään taas tätä asiaa, mutta tuntuu etten ole kumpaakaan sukupuolta. Tai ainakaan tyttö. Tyttöjen liikuntatunnit alkoivat tuntumaan epämukavilta paikoilta samoin uimahalleissa naisten puolet. Luulen kuitenkin, että tunnen samoin, jos menisin poikien liikuntatunneille tai poikien puolelle uimahalleissa. Mitä pitäisi tehdä? (---) Ja syy sille, miksi rupesin miettiämään tätä on, että pienenä kun leikin tyttöporukalla jotain perus ''kotileikkejä'' lupauduin oleen perheen isä, veli tai poikaystävä. Ja nyt 2016-2017 talvena tapasin erään pelin kautta 2 minua vuotta nuoremman tytön (esitin heille siis poikaa) ja ajan mittaan aloin säätämään toisen näistä kanssa, mutta se loppui aika nopeasti, kun he saivat tietää olevani tyttö.

Kysyjä on alkanut miettiä, onko hän trans ja kela on alkanut pyörimään hänen päässään yhä enemmän. Tyypillistä nuoruudelle! Näinhän se menee kaikissa nuorten alakulttuureissa. Kun kysyjä on tarpeeksi alkanut kysellä itseltään asiaa, ovat tyttöjen pukuhuonetilat alkaneet ahdistaa. Vaikuttaa siltä, että kysyjä on lukenut tai kuullut jostain pukuhuonetilat sukupuolidysforiaa pahentaviksi ja alkanut ajatella, että niistä pitää ahdistua. Toisaalta olen kuullut useammalta naiselta, että heitä ahdisti teini-ikäisenä olla toisten tyttöjen edessä pukuhuonetiloissa, koska murroisän eritahtiset muutokset loivat paineita. Jälleen siis tytöstä naiseksi kasvamiseen liittyvät haasteet tuntuvat työntävän nuorta kohti ajatusta transiudesta. Myös lapsuuden leikkien näkeminen transiuden mahdollisena todisteena toistuu. Kysyjä on myös netissä larpannut poikaa. On tietenkin selvää, että netissä voi esittää vaikka mitä ja varsinkin nuorelle on tyypillistä kokeilla erilaisia identiteettejä: leikkiväthän jotkut nuoret olevansa esimerkiksi kissoja, keijuja tai haltioita. Kysyjä on lupautunut kotileikissä perheen miespuoliseksi jäseneksi. Verbi "lupautua" viittaa siihen, että leikkiin ei ole löytynyt "oikeaa poikaa". Merkillepantavaa on myös kokemus siitä, että kun hänen netti-identiteettinsä selvisi keksityksi, loppuivat lämpimät tunteet, joita hän oli saanut vastaanottaa. Tämäkin nuori siis haikaili transiutta saadakseen hyväksyntää, ystävyyttä ja rakkautta. Ikävää, että hänkään ei saa oikeita neuvoja, vaan ideologisesti motivoituneet aikuiset sekoittavat hänen päätään.

Olen 15-vuotias "tyttö", joka on aina tahtonut olla poika. Olen kieltänyt asian hyvin pitkään, alaluokilta asti, mutta minusta tuntuu, etten jaksa enää tapella asian kanssa. Pienenä rakastin kaikissa leikeissä olla poika, enkä ole ikinä erityisemmin pitänyt "tyttöjen leikeistä" kuten barbeista, kotileikeistä tms. En ole koskaan pitänyt myöskään mekoista tai muista tyttöjen vaatteiksi luokiteltavista vaatteista. Muistan, että nuorempana netissä sanoin aina olevani poika, ja pidin siitä kun minua sanottiin pojaksi. Nimeksi väitin yleensä Eliasta, ja minusta tuntuu, että jos tulisin transkaapista, se olisi uusi nimeni.

Olen seurustellut sekä tyttöjen että poikien kanssa, mutta olen huomannut, että tyttöjen kanssa seurustelu tuntuu enemmän oikealta. Lisäksi tunteeni tyttökumppaneita ja -ihastuksia kohtaan ovat olleet huomattavasti suurempia kuin poikapuolisiin. Olen todennut, että olen panseksuaali ja läheiset ystäväni tietävät sen.

Tässä voi olla bi tai ehkäpä lesbo. Kysyjä on myös pitänyt siitä, että saa olla poika. Todennäköisesti hänen tunteensa liittyy edellisten kysyjien tapaan murrosiän kehollisiin, sosiaalisiin ja psyykkisiin haasteisiin. Myös hänellä lapsuuden leikit ja pukeutuminen ovat olleet kuluneen stereotypian vastaisia. Tälle kysyjälle Setan asiantuntija vastaa muuten puhuttelemalla häntä Eliakseksi ja pitää häntä selvänä transina. Vastuutonta on jo se, että aikuinen kuvittelee voivansa tuntematta nuorta vastata hänelle niin tyhjentävästi puhumattakaan siitä, että "asiantuntija" ei huomioi mahdollisuutta, että kysyjä olisi lesbo tai binainen.

Näitä kysymyksiä ja vastauksia löytyy lisää Setan sivuilta, ja ne varmasti ovat löydettävissä kaikille. En laita tähän linkkejä, koska tuntuu toisaalta hieman väärältä nostaa esille nuorten ihmisten ongelmia enkä halua hyökätä henkilökohtaisesti Setan sivuilla vastaavaa aikuista henkilöä vastaan. Kuitenkin pidän oikeutettuna näiden julkaisua omien kommenttieni kassa, koska myös Seta toimii mielestäni epäeettisesti jakelemalla nuorille suoraviivaisia ideologispohjaisia neuvoja ilman, että on edes kunnolla tutustunut heidän henkilökohtaiseen tilanteeseensa. Kaiken kukkuraksi nämäkin neuvot ovat muiden samoja asioita pohtivien nuorten nähtävillä. Itsekin nyt tein joitain oletuksia kysyjistä kommenteissani, mutta toisin kuin Sinuiksi-palvelun vastaaja, minä en osoita kommenttejani auktoriteettiasemassa suoraan niitä miettiville nuorille. Lisäksi pyrin näkökulmissani ideologiavapaaseen analyysiin, jossa toteutin Occamin partaveistä: todennäköisin selitys nuoren ahdistukselle on yksinkertaisin - kehon muuttumiseen liittyvät minäkäsityksen prosessit, lesbous, sisäistetty misogynia, hyväksynnän hakeminen ja kokeilut.

Queer ja seksuaalisuuden ja romantiikan pirstalointi

Queer ei oikein tarkoita käsitteenä mitään. Queerina itseään pitävä toverini on sitä mieltä, ettei sukupuolia oikeastaan ole mutta sitten ihminen määritellään queeriksi, jos hänellä ei ole kulttuurisia ja sosiaalisia sukupuolen piirteitä. Minusta tuo on oksymoron tai jopa oikea paradoksi. Minulle on mahdotonta ymmärtää sitä, miten queer sitten ilmenee seksuaalisen suuntautumisen kontekstissa: siis on kiinnostunut miehistä ja naisista, mutta ei miehinä ja naisina. Kun kuitenkin seksuaalisuus ja romanttisuuskin palautuu lopulta sukupuoliin biologisina, niin mitä se sellainen suuntautuminen "kaikkiin sukupuoliin" mutta "ei mihinkään sukupuoleen" oikein voi olla? 

Queerissa on siis kysymys siitä, että ihmiset kohdataan ilman, että heitä ajatellaan miehinä tai naisina tai maskuliinisuus ja feminiinisyys ovat biologisesta sukupuolesta irrallisia ominaisuuksia. On hyvä, että ihmisiä ei mietitä sukupuolensa kautta esimerkiksi työelämässä tai politiikassa. Paradoksaalisesti queerfeminismi tuntuu kuitenkin näkevän ihmiset sukupuolensa edustajina juuri niissä tilanteissa. Queerkaverinikin puhuu siitä, miten hänen on naisena vaikea toimia joillain aloilla. Hän siis pitää itseään työelämässä naisena, vaikka muutoin ei mielestään ole nainen, vaan queer. Samaan aikaan queerfeminismin piirissä nähdään sukupuolinen kanssakäyminen ja seksuaalisuus sukupuoliin sitomattomana. Koska queer ei tunne vetoa jompaankumpaan tai molempiin sukupuoliin ja hän on suuntautunut ihmisiin sukupuolesta riippumatta, tarvitaan panseksuaalisuuden kaltaisia uudiskielen sanoja.

Minusta vaikuttaa myös siltä, että pornokulttuuri on erottanut rakkauden ja seksin toisistaan. Varsinkin nuoret kuluttavat niin paljon romantiikkaa vailla olevaa seksikuvastoa, etteivät he edes tiedosta fyysisen läheisyyden liittyvän henkiseen. Niinpä seksuaalisuus on lopulta vain teknistä, ja silloin sukupuolen merkitys - sukupuolen, johon ihminen on kiinnittynyt ja joka on ihmisen essentiaalinen osa - läheisyydessä katoaa. Puhutaan aromanttisuudesta ja aseksuaalisuudesta, alloromanttisuudesta ja alloseksuaalisuudesta. Siinä on uusi akseli homo-bi-hetero-akselin tilalle, akseli joka ei huomioi sukupuolta. Queer on kuin luotu pornontäyteistä maailmaa varten, kun sen kivettyneet käsitykset sukupuolistereotypioista määrittävät identiteettejä ja kadottavat homo- tai heterorakkauden tuottaen tilalle joko täysseksuaalin tai aseksuaalin toimintamallin, jossa ihminen pakottautuu pitämään jostain, josta ei oikeasti pidä. 

Mitä on sellainen läheisyys ja vuorovaikutus, jossa sukupuolta ei ole? Queer merkitsee oikeastaan ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja läheisyyden kuolemaa. Ei ihmisyyttä ole ilman lajimme biologisia sukupuolia. Queerissa maailmassa kohtaamme toisemme kuin tunteettomat koneet. Samalla se luo tiukat säännöt sukupuolirooleille. Jos et ole karikatyyrimäinen mies tai nainen, olet queer. 

Monet ovat sanoneet joutuneensa tehdä töitä ollakseen queer. Varsin monet! Miksi ihmeessä ihmisen pitäisi pakottaa itsensä olemaan jotain? Seksuaalinen suuntautuminen tulee luonnostaan, se on myötäsyntyinen ominaisuus, jolle ihminen ei voi mitään. Se ei ole identiteetti, ellei siitä sellaista halua tehdä. Queeriudessa ja uusissa seksuaalisuuksissa toimitaan toisinpäin. Ihminen pakottaa näkemään sekä itsensä että muut queereina. On kuitenkin perin juurin vaikeaa kumota evoluutioon jokaiseen istuttamaa "sukupuolivaistoa", kykyä erottaa mies ja nainen toisistaan. Lopulta queer on eräänlaista teeskentelyä. Ei saa olla hetero, bi tai homo, pitää katsoa todellisuudesta ohi.

Päivän kuukautisaforismi

Arvoisa Mona Bling on puhunut IG-päivityksessään kuukautisista. Päivityksestä on aikaa, mutta se on yhä nähtävillä. Kun Bling esiintyy tosi-tv:ssä, saattaa se tulla monen uudenkin ihmisen nähtäville, joten siihen palaaminen ei liene tarpeetonta. Siinä väitetään, että menkat eivät ole vain naisten juttu, koska menkkoja ei ole kaikilla naisilla ja kommenttiosiossa tuodaan esille, että kun naisella kuukautiset aikanaan loppuvat, pysyy hän silti naisena ja siksi naista ei voi määritellä henkilöksi, jolla on kuukautiset. Tämä sitten Blingin mukaan ilmeisesti todistaa, että transnainen on kuukautisten puuttumisesta huolimatta nainen.

Tässäpä aforismi: Kaikilla naisilla ei ole kuukautisia, mutta kaikki, joilla on kuukautiset, ovat naisia. Toisin sanoen se, että jollain naisella ei ole kuukautisia, ei todista sitä, että mies voi olla nainen. Nainen on ihmislajin naaraspuolinen yksilö, joka tuottaa suuria sukusoluja. Mies on ihmislajin koiraspuolinen yksilö, joka tuottaa pieniä sukusoluja. Kuukautiset ovat olemassa ihmislajin suuria sukusoluja tuottavalla hedelmöittyvällä yksilöllä juuri siksi, että tämä on hedelmöittyvä, suuria sukusoluja tuottava osapuoli. Pieniä sukusoluja tuottavalla yksilöllä ei ole edes potentiaalia kuukautisiin, mutta suuria sukusoluja tuottavalla eli naisella on tai on ollut biologian tuottama potentiaali niihin riippumatta siitä, onko hänellä sillä hetkellä elämänkaartaan kuukautisia vai ei ja myös silloin, vaikkei niitä hänellä jostain lääketieteellisistä syistä olisi jossain tapauksessa ollut koskaan. 

Olennaista on se, miksi ne kuukautiset ylipäätään ovat homo sapiens -lajin naarailla olemassa. Ne eivät ole kulttuurinen rakenne. Ei ole ollut niin, että ensin on keksitty sana ja sitten alettu määritellä ilmiötä, vaan biologinen ja fysiologinen ilmiö on ollut ensin ja sitten se on nimetty. Kuukautissuojia ei ole keksitty siksi, että ne tuottavat jollekin kokemuksen naiseudesta, vaan ne on keksitty käytännön avuksi fysiologiseen ilmiöön. Ne eivät ole fetissiesineitä. Mies ei voi tietää, miltä kuukautiset tuntuvat sillä, että käyttää kuukautisten hoitoon tarkoitettua välinettä jollain omalla tavallaan. On myös aika päätöntä, että sukupuolen määritelmän implikaatio nähdään siinä, että kuukautisten yhteydessä ei puhuta yleisesti miehistä ja sitten käännetään tämä vielä jotenkin osaa naisia syrjiväksi. Sekundäärisistä ilmiöistä ja ominaisuuksista etsitään tarkoituksella validaatiota niin myönteisen kuin kielteisenkin kautta.

Jos aforismini, joka on lihavoitu yllä, pystyy todistamaan vääräksi, lupaan tarjota kahvit ja viinerin Karhupuistossa. (Blingin päivityksen on muuten sponsoroinut Lunettecup. Minuakin saa ruveta mikä tahansa naisten tuote sponsoroimaan vaikka heti.) Väitteeni on vähän sama kuin se, että Sokrates on kuolevainen ihminen, mutta kaikki ihmiset eivät kuolevaisuudestaan huolimatta Sokrateksia. Bling ja hänen tukijansa ilmeisesti voisivat ajatella, että koska Sokrates on kuolevainen ja ihminen, voivat hekin olla Sokrateksia. Tulisikohan ajatus naiseuden sitomisesta kuukautisiin edes mieleen kenellekään muulle kuin transagendaa ajavalle genderuskovaiselle? Ihmiskunta on noin 200 000 vuotta vanha, enkä usko ajatuksen miesten kuukautisista juolahtaneen yleisesti isommalla ihmisjoukolla mieleen kovin monesti. Tosin historian opettajani kertoi, että Pol Potin Kambozhassa miehille luotiin kuukautisia tasa-arvo-opin nimissä. Sekin kertoo jostain jotain.

Tässä vielä kokoelma kommentteja samasta keskustelusta. Varsinkin pelottava on terveydenhoitajaopiskelijan kommentti. Kovasti hän haluaa lakkauttaa oman sukupuolensa. Samoin tuo viimeinen eli tässä kolmas kommentti on kyllä taas sellainen, että hienosti päästään harjoittamaan misogyniaa naisten etujen ajamisen nimissä. Onneksi päivityksestä on lähes jo kolme vuotta, joten toivoa siitä, että mielipide olisi muuttunut, on.

*

Kaikilla cis-naisilla ei myöskään ole kuukautisia eivätkä he voi synnyttää lapsia. Esim jos naiselta puuttuu kohtu, hän ei voi synnyttää eikä kuukautisia tule.
Kuukautiset ja synnytys eivät ole naiseuden merkkejä! 🌸

*

Mulle tulevana terveydenhoitajana oli hyvin haastavaa kirjoittaa esseetä naistentaudeista ja synnytyksistä, ilman, että jossain vaiheessa puhuu naisista, sillä kaikki lähteet puhuvat naisista, tytöistä ja naisten sukuelimistä. Minä selvisin, ja puhuin menstruoivista, lisääntymiselimistä ja heistä, joilla on kuukautiset. Toivon, että tulevaisuudessa on asia toisin, sekä kaikki huomioon ottavat terveydenhuoltoalan tekstit yleistyvät 🥰

*

Naiseuden sitominen kuukautisiin tai äitiyteen on epä-älyllistä, julmaa ja syrjivää, puhetta, jota perustellaan muka-faktoilla. Kuukautisia ei ole esim. tytöillä, joilla ne eivät ole vielä alkaneet, naisilla, jolla ne ovat jo loppuneet, naisilla, joilla ei jostain syystä ole kohtua tai transtaustaisilla naisilla. Ja täysiä tyttöjä/naisia ovat he ja me kaikki 💞. Käsittämätöntä on myös se, että naisen kehoa ja sen toimintoja tuntuu olevan ulkopuolisilla lupa ties miten rumasti ja asiantuntemattomasti kommentoida ja määrittää. Ei anneta sen tapahtua. Keep up the good work, Mona 💪!

Järjen äänet Nyström & Männynväli

Tuulet kääntyvät. Vuoden 2024 alussa kaikki lähti liikkeelle positiivisten yllätysten merkeissä. Ensin Helsingin Sanomat julkaisi 3.1. korkeushyppääjä Jade Nyströmin haastattelun, jossa Nyström kritisoi transfobialeimakirvestä ja miehiä naisten urheilusarjoissa. Sitten Ylen nettisivuilla ilmestyi Pauliina Grymin teksti, jossa käsitellään Emilia Männynvälin "kohua" herättänyttä biologista sukupuolikäsitystä kannattavaa esseeteosta. Grymin artikkelissa haastatellaan biologia sekä paria sukupuoliuskovaista tutkijaa, mutta näyttää siltä, että Grym painottaa hieman enemmän biologista näkökulmaa. Ylen linja sukupuolikysymyksessä on ollut toistaiseksi sangen transaktivistien käsityksiä myötäilevä*, joten on ilmeisesti vaadittu Männynvälin kaltaisen feministivaikuttajan avaus, jotta erilaisia ajatuksia voisi uida valtionmedian sivuille. Samoin Helsingin Sanomat tuskin olisi julkaissut Nyströmin lausumia ajatuksia, ellei Nyström olisi itse transnainen. On kuitenkin hyvä, että vasemmiston ja transien omasta blokista alkaa kuulua soraääniä. 

Nyström ja Grym ovatkin siinä mielessä ilahduttavia hahmoja, että he kykenevät omasta positiostaan käsin tuomaan esille transilmiön kritiikkiä niin, ettei sitä voida torjua persu- tai äärioikeistoleimakirveillä. Jäämme odottamaan ja toivomaan jatkoa.

*Esimerkiksi täällä on nostettu esille nuori "transhenkilö", joka vaikuttaa lähinnä homofobiselta lesbolta.