Ei ole todellista - dystopia tuli Suomeen

Hyvinkääläinen opettaja: Lasten seksuaalikasvatus ei riitä – Opetusta sateenkaariseksistä olisi hyvä antaa jo 5-luokkalaisille

Yllä oleva on otsikko Ilta-Sanomissa Mikael Kaivannon artikkelissa 15.2.2024. Haastateltavana ovat seksuaaliterapeutti Marja Kihlström sekä opettaja Laura Lindholm. Jo ingressissä siirrytään syvälle Absurdistaniin, kun "seksuaaliterapeutti Marja Kihlström sanoo, että seksuaalikasvatuksen pitäisi alkaa jo ennen lapsen syntymää." Mitenkähän sellainen on mahdollista? Luetaanko kohdussa olevalle sikiölle Setan opasta vai miten? Myöhemmin Kihlströmiä siteerataan niin, että hän viittaa lasta odottaviin vanhempiin. Propagandaa pitäisi tuutata siis jo neuvoloissa. Jutussa Kihlström toteaa myös, että "opettajat pitäisi velvoittaa noudattamaan ihmis- ja seksuaalioikeuksia kasvatustyössä. Seksuaalioikeuksien toteutumiseen liittyy poliittinen tahto." No, totta vieköön liittyy poliittinen tahto - ei tieteellinen tai pedagoginen!

Ilta-Sanomien mukaan "Kihlströmin mielestä lapselle kannattaa puhua, miten perheet ja suhteet ovat erilaisia, ja kuinka sukupuolia enemmän kuin kaksi." Amerikkalaisessa yhteydessä on paljon puhuttu siitä, kuinka haitallinen idea useammasta sukupuolesta on lapsille, jotka alkavat luulla nukeista tykkäävää poikaa tytöksi ja autoilla leikkivää tyttöä pojaksi. Lapsille on täysin mahdotonta ymmärtää, että sukupuolia olisi enemmän kuin kaksi muuten kuin niin, että he sekoittavat omat ja muiden vasta kehittyvät identiteetit ja ahdistuvat siitä, että jokin hyvin luonnostaan käsitettävä hämmennetään aikuisten taholta. Lasten oikeudet ja turvallisuus eivät kuitenkaan genderideologeja kiinnosta.

Opettaja Laura Lindholm "käyttää oppikirjan tukena seksuaalikasvatuksessa muun muassa Yle Areenaa ja Väestöliiton materiaaleja." Hän sanoo, että jo viidennellä luokalla pitäisi puhua monimuotoisuudesta, kun se tulee nyt vasta kuudennella luokalla. Anglosaksisissa maissa on jo nähty se, että aina halutaan tuoda ajatuksia gendereistä yhä nuoremmille lapsille. Samalla lapsille halutaan kertoa asioita, jotka eivät ole heidän kehitystasolleen kuuluvia, kuten erilaiset seksiin liittyvät asiat. 

Kaivanto kirjoittaa, että "Kihlström pitää erityisen tärkeänä, että lapselle puhutaan sukupuolen moninaisuuden näkökulmasta." Miten ihmeessä lapsi voisi ymmärtää esimerkiksi intersukupuolisuutta ja sitä, että sillä ei ole oikeasti mitään tekemistä transsukupuolisuuden kanssa? Ja kun tiedämme, että lapsilla voi olla erilaisia vaiheita ja mielikuvitusleikkejä ja esimerkiksi homoseksuaalisuus voi lapsena näkyä haluna käyttäytyä toisen sukupuolen tavalla tai peräti tilapäisesti olla sitä, miksi pitää aiheuttaa lapselle ylimääräistä stressiä väittämällä, että hän voisi tai hänen peräti täytyy muuttua muuksi kuin on - eri sukupuoliseksi! Miksi ylipäätään aikuisten maailmaan kuuluva abstrakti termistö täytyy väkinäisesti tuoda lasten maailmaan?

Kun on lukenut translapsista Yhdysvalloissa ja joissain Länsi-Euroopan ja Tyynenmeren maissa, on voinut sentään olla onnellinen, että ilmiö on Suomessa vielä pieni verrattuna siihen, miten aikuiset "sukupuolen moninaisuutta" omassa maailmassaan rummuttavat. Kaiken globaalin vaikeuden ja taloudellis-yhteiskunnallisen kurjuuden päälle meillä on vielä sitten tämä ilmiö nyt Suomessakin. Ja Kihlström ja Lindholm todella tekevät taas sen: he puhuvat homofobiasta, kun markkinoivat monia sukupuolia, vaikka monien sukupuolten ideologia itsessään on homofobista. Kafka ja Orwell ovat käsikirjoittaneet todellisuutemme.

Ohio on vapaa!

 

Kallion lukion wokeinferno

Kallion lukion tietänevät kaikki. Se on Suomen vanhimpia ilmaisutaitopainotteisia toisen asteen oppilaitoksia, ja sieltä on vuosikymmenten ajan ponnistanut monia suomalaisen kulttuurielämän suurnimiä. Ultra Brata ei olisi ilman Kallion lukiota. Monien tv-sarjojen ja elokuvien nuorisonäyttelijät on rekrytoitu suoraan Kalliosta. Kallion lukio on niin maakuntien kuin pääkaupunkiseudunkin taiteellisten nuorten haave: he haluavat päästä vannomaan kalliolaisen valaa ensimmäisenä koulupäivänään. 

Ei ole yllätys, että vihervasemmistolaiset arvot jylläävät Kalliossa. Elokapina-liikkeen johdosta (vaikka liike väittää olevansa horisontaalinen) suuri osa on kalliolaistaustaisia nuoria aikuisia. On hienoa, että erikoislukiot mahdollistavat erityislahjakkaille nuorille oman profiilinsa mukaisen ympäristön. Moni taiteellisempi nuori saattaa kokea kiusaamista tai oman viiteryhmän puuttumista yleisoppilaitoksessa. Kääntöpuolena on se, että tunnetusti joukossa asiat tiivistyvät. Samanmielisten ympäröimänä on paineet olla samanlainen monessa eri suhteessa.

Kallion lukiosta löytyy haastateltavia toisensa jälkeen sukupuolivähemmistöteemaisiin juttuihin ja henkilöitä aiheeseen liittyviin dokumentteihin. Kalliolaisille (lähiö, ei lukio) nuorille tarjotaan rap-työpajaa. Sinne ovat tervetulleita "13-29-vuotiaat tytöt ja naiset (sekä trans & cis) & muut trans- ja muunsukupuoliset ihmiset". Ei ole ihme, että Kallion lukiossa poikia on vain 12%. Prosenttiluku tosin taitaa pitää sisällään myös transpojat, joten "cis-poikia" voi olla vielä vähemmän. 

18-vuotias Kallion lukiolainen Frans Frangén tanssi vanhojenpäivänä 2024 äitinsä mekossa. Siinä ei ole mitään väärää. Olipa ihminen mies tai nainen, saa hän pukeutua niin kuin haluaa ja laittaa mekon päälleen. On itse asiassa hyvä, että sangen konservatiivisia sukupuolikäsityksiä ilmentävät vanhat tanssit uskalletaan päivittää. Puistattavaa on kuitenkin se, mitä Frangén Ilta-Sanomien jutussa sanoo:

Vaikka Frangén on syntymässä määritelty pojaksi, hän valitsee nykyään sukupuolta kysyttäessä mieluiten vaihtoehdon ”muu”.

– Mutta ei sekään ole mikään kiveen nakutettu. Ensi viikolla saatan olla jo eri mieltä. Siksi en mielelläni määrittele itseäni mitenkään.

Vanhojen tansseja olisi helppo kritisoida myös perinteisiä sukupuolirooleja pönkittäväksi tunkkaiseksi perinteeksi, mutta Frangén ei ajattele niin. 

– Kyllähän niistäkin tunkkaiset saa, jos niihin suhtautuu tunkkaisesti. Olennaista on, että kaikki saavat olla juuri sellaisia kuin ovat ja tanssia kenen kanssa haluavat.

Frangén käsittää sukupuolen oletuksena, määrityksenä tai valintana sekä muuttuvana asiana. Se voi hänen mukaansa muuttua jopa viikottain. Muuttuuko edes ihmisen musiikkimaku tai ruokavalio yleensä viikottain? Miten jokin niin perustavanlaatuinen asia kuin sukupuoli voisi muuttua joka viikko? Sukupuoli on biologinen, mutta Frangén selvästi ymmärtää sen ainakin haastateltaessa kulttuurisena ja sosiaalisena ilmentymänä, jonka voi itse päättää kuin vaatetyylin, ja vaatetyyli ilmeisesti sukupuolen osaltaan tuottaakin. Perinteiset sukupuoliroolit tulevat esille toimittajan kysymyksessä, ja Frangén implikoi, ettei suhtaudu sukupuolirooleihin tunkkaisesti. No, itse asiassa hän tekee juuri niin! Siinä se ikuinen gendereiden paradoksi, jota ilmeisesti Kallion tapaisissa ympäristöissä viljelllään.

Eräs nuori nainen kertoo joitain vuosia vanhalla YouTube-videollaan "totuuden Kallion lukiosta". Hän kertoo, kuinka kaikilla tytöillä on oltava otsatukka sosiaalisen paineen niin vaatiessa. Hän mainitsee muitakin sosiaalisia tartuntoja viljeleviä ja kultinomaisia piirteitä. Videolla nuori naisopiskelija sanoo, että Kalliossa on tehtävä uhrauksia, jotta saisi kuulua sinne - päihteidenkäyttöä myöten. 

Siinä suhteessa ei ole ihmeellistä, että genderkultti juhlii Kallion lukiossa. Koko intersektonalismin ja queerfeminismin kansainvälinen virtaus tiivistyy Kalliossa. Sisältövaroitukset, joita oppilaat haluavat kyseisessä lukiossa tehdä, ovat ylittäneet uutiskynnyksen. Julkista rahaa on laitettu jopa työryhmään, joka auttaisi kalliolaisia selviämään "vaikeista aiheista". Yhdysvaltalaisissa yhteyksissä on puhuttu paljon siitä, miten transilmiö on sosiaalinen tartunta. Samanlaiseksi voi laskea amerikkalaisperäiseen woke-kulttuuriin kuuluvat, somen levittämät sisältövaroitukset.

Olen nähnyt myös tilaston, jossa muistaakseni jopa 40% Kallion lukiolaisista katsoi kuuluvansa sukupuolivähemmistöihin tai olevansa ei-binäärinen. Valitettavasti minulla ei ole linkkiä tilastoon, koska olen muistaakseni saattanut nähdä sen muualla kuin netissä, mutta se ei varmastikaan ole epäuskottava kaiken linkeissä esitetyn valossa. On tietenkin mahdottomuus, että sellainen prosentti voisi olla vähemmistössä ilman sosiaalisia trendivaikutuksia. Riittakerttu Kaltiala kertoo Suomen transpoleille tulleen ryöpyttäin nuoria samoista kouluista, ja ilmiö on maailmalla tunnettu.

Miksi Kallion lukiolla on väliä? Ensinnäkin siellä opiskelee satoja lahjakkaita nuoria. On tragedia, jos he eivät saa kasvaa, opiskella ja toteuttaa itseään ilman ideologisia kahleita. Yhteiskunnan menetys on suuri, kun osa potentiaalista taidetta ja taitelijuutta katoaa väärien sosiaalisiin paineisiin liittyvien valintojen myötä.

Toisekseen Kallion tapainen taidelukio on ollut ihmisten mielikuvissa pitkään suvaitsevaisena pidetty. Aiemmin Kallion lukiossa saattoi olla keskimääräistä enemmän seksuaalivähemmistöihin kuuluvia nuoria, mutta olen kuullut huhuja, että homot, bit ja lesbot ovat lähes kadonneet sieltä. Saman ilmiön olen huomannut Setan toiminnassa olevien nuorten suhteen: esimerkiksi tuttu parikymppinen lesbopariskunta muuttui yhtäkkiä transmieskaksikoksi. Miten käy seksuaalivähemmistöön kuuluvalle nuorelle, joka nyt päätyy Kallioon?

Kolmanneksi Kallio on suunnannäyttäjä. Sitä ihaillaan ja vihataan, mutta joka tapauksessa se kertoo, millainen on taiteellisen ja intellektuellin nuoren sukupolven eetos juuri nyt. Tavoiteltuna opinahjona sen arvoja kohti pyritään. Siellä solmitaan kontakteja, jota tuovat usein lyömättömän edun monilla taiteenlajeilla. Onko sen edellytys nyt samanmielisyyden ja otsatukan lisäksi hormonit, kirurgia ja identiteettihajaannus?

DIY - hormoneja ilman reseptiä

Transyhteisössä tulee nopeasti uusia virtauksia ja niiden mukana uusia tapoja toteuttaa transitio. Termit vaihtuvat, ja pikaisesti usein ilmeisen nuoret tai muuten härkäpäiset transidentifioituvat tai muusuiksi itsensä tuntevat syöksyvät tekemään keholleen muutoksia, jotta "dysphoria" (sic!) vähenisi. Useimmiten dysforia ei kuitenkaan lakkaa, vaan tarvitaan yhä uusia muutoksia. Joku suomalainen on käynyt yksityisessä masektomiassa Orbanin maassa Unkarissa ja imenyt rasvaa lantiosta, mutta luusto on edelleen liian feminiinisen tuntuinen. 

Uusin transyhteisössä leviävä villitys näyttää olevan DIY. Sillä tarkoitetaan HRT-hoitoa ilman reseptiä. HRTCafe on esimerkki paikasta, joka esittelee tahot, joilta voi hankkia hormoneja ulkomailta ilman reseptiä. On riski laittaa osoite esille postaukseen, ja kyse on siis todella vaaralliselta vaikuttavasta toiminnasta. Eiköhän kuitenkin valitettavasti etsivä löydä sitä muutenkin. Brittiläinen GenderGP-klinikka, josta suomalaisetkin hankkivat etäpalveluna ja etäreseptinä hormoneita, ei siis näytä enää riittävän. Kuvaavaa on, että DIY:hyn turvautumnen nousi transeilla voimakkaasti koronapandemian aikana. DIY-sivustoilla puhutaan siitä, että se ei ole tarkoitettu alle 18-vuotiaille, mutta alaikäisetkin koittavat saada neuvoja sen aloittamiseen. Onneksi sentään alaikäistä kyselijää varoitellaan, joten ainakin virtuaalisessa transyhteisössä on myös vastuullisuutta. 

Samaan aikaan transyhteisössä kuitenkin melutaan portinvartijoista ja siitä, miten virallinen terveydenhoito ei tue heitä eikä ymmärrä heitä. Vaikuttaa kuitenkin sillä, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Ei näytä siltä, että kenellekään suomalaiselle olisi lopulta mahdotonta hankkiutua hormonihoitoihin ja jopa leikkauksiin. Samalla "genderkorjaukset" ovat loputtoman tuottoisia bisnes niille, jotka keksivät niitä liiketoimintana harjoittaa. "Dysphoria" on näet ilmeisen loputon suo, jossa uusia toimenpiteitä täytyy usein tehdä aina vain lisää, ja se taitaa vain pahentaa dysforiaa itseään, ainakin sangen monilla. Se, jos mikä, kertoo siitä, että ilmiössä on taustalla aivan muita asioita kuin todellinen tarve muuttua ilmiasultaan toista sukupuolta vastaavaksi tai sukupuolettomaksi. Anoreksia on monessa mielessä kehodysforian lähisukulainen. 

Toisinaan tuntuu siltä, että pitäisikö vain antaa olla ja lopettaa koko ilmiön seuraaminen. Pitäisikö antaa usein hyvin nuorten ihmisten syöksyä kohti pohjatonta dysforiakuilua. Se vaatisi kuitenkin oman empatiakyvyn säätämistä off-asentoon. Varhaiskeski-ikäisenä itsekin nuoruudessaan erilaisista vaiheista selvinneenä on hyvin hankala olla hiljaa. Uskoisin, että jos suuri yleisö ymmärtäisi, miten brutaalia on oman kehon manipulointi ja silpominen transajatuksen varjollla, ei se voisi ikinä kannattaa ns. sukupuolivähemmistöjen asiaa sen nykyisessä muodossa. Ihmettelen, jos suurin osa ihmisistä ei kokisi antipatiaa ymmärtäessään, mistä oikeasti on kyse - vaikka kuinka luonnollinen inhoreaktio nimettäisiin transfobiaksi.

Tämä ei voi päättyä hyvin, valitettavasti. DIY on uusiin porsaanreikä, ja eiköhän niitä porata lisää, jotta mikään järjellisyys tai lääketieteen etiikka ei estäisi "transyhteisöä".