Demokraatit genderideologiaa vastaan (ja Suomi mainittu)

Yhdysvaltain demokraattipuolue on paljolti vastuussa siitä, että genderideologia ja alaikäisten perusteettomat transhoidot ovat läpäisseet monia instituutioita paitsi USA:ssa myös muualla länsimaissa. Onhan USA kulttuurisesti ja taloudellisesti johtava länsimaa, ja nimenomaan ns. siniset osavaltiot ovat "kunnostautuneet" siinä, että koulut tuottavat tranlapsia ja -nuoria. DIAG eli Democrats For Informed Approach To Gender on genderkriittisten demokraattien järjestö. Järjestön mukaan nykyinen amerikkalainen, useassa osavaltiossa käytetty hollantilaiseen protokollaan perustuva affirmning-malli ei ole sen enempää tieteenmukainen, lääketieteellisesti eettinen kuin liberaalikaan. Erityisesti viimeinen sana kannattaa painaa mieleen: se ei ole liberaalia.

DIAG on koonnut sivuilleen hyvän tiiviin paketin epäkohdista. Yksi hyvä kattaus on hollantilaisen protokollan vanhentumista ja ongelmakohtia koskeva teksti. Senhän pitäisi jokaisen alaikäisten transhoitoihin kantaa suuntaan tai toiseen ottavan tuntea, ja pitäisi tietää myös se, että hollantilaiset tutkijat itse ovat todenneet ja myöntäneet tutkimuksensa heikkoudet. Tämä on se tutkimus, jonka perusteella Riittakerttu Kaltialakin alun perin toi sen hoitomallin Suomeen, mutta jonka epäkohtien ja virheiden esille tulon jälkeen Kaltiala itse alkoi katua ja vastustaa hoitomallia. Sama malli on hylätty monessa maassa, mutta ei USA:ssa ja USA:n genderkriittiset demokraatit kampanjoivat sen hylkäämisen puolesta. Suomi ja Kaltiala mainitaan usein hyvänä esimerkkinä eli suomalaisten aktivistien höpötys Kaltialan vanhentuneista käsistyksistä eivät pidä paikkaansa, vaan päinvastoin affirming-malli on vanhentunut. Toki myös informed consent -malli sisältää riskejä, joten paras olisikin nykyinen TAYS:n malli, jossa tarvitaan "temppurataa" eli tutkitaan ennen kuin hutkitaan.

Mitä Suomesta sanotaan DIAG:n sivuilla? Sivuilta löytyy myös hyvä koonti WPATH:n epäluotettavuudesta. WPATH:n näkemyksiin ja suosituksiin perustuu monien suomalaistenkin aktivistien ja Setan näkemys, vaikka he eivät sitä useinkaan edes tiedosta.

Kommenteista ja kuluneesta vuodesta

Huomasin vasta nyt, että blogiteksteihini oli tullut kommentteja marraskuussa. Julkaisin ne, ja olen niistä kiitollinen. En ole ehtinyt tarkistaa niitä ja muutenkin vähän vaihtelee aktiivisuuteni.

Ennen viime vuoden vaihdetta tein ennustuksia peakkaamisesta, detransitioista ja herätyksistä. Kaikki ovat toteutuneet: saimme kuluneena vuonna Cass-raportin, yhä useamman detransin pääsyn julkisuuteen ja Trumpin voiton myötä tapahtuneen länsimaalaisten ääriprogressiivisten liberaalien itsetutkiskelun.

Henkilökohtaisesti menetin taas ihmisiä elämästäni, kun jouduin heidän kanssaan keskusteluihin muun muassa sukupuolten määrästä. Minä en ottaisi asiaa esille, mutta kun satun olemaan piirissä, jossa toitotetaan queeria ja turvallisimpia tiloja. Yksi ihminen jopa piti minua itseäni queerina. Oman työpaikkani turvallisimpien tilojen koulutuksen onnistuin välttämään keksimällä sen ajaksi muuta, tärkeämpää työtä. Suosittelen ihmsille luovia ratkaisuja noiden ahdistavien tilaisuuksien välttämisesti.

Olen taas testannut ja ajatellut läpi kantojani. En ole löytänyt asiallisia ja uskottavia perusteluja affirming- tai edes informed consent -mallin puolesta. Itse asiassa Redditin detrans-palstalla on viime aikoina keskusteltu paljon siitä, miten moni mt-ongelmainen joutui informed consent -mallissa huijatuksi transhoitoihin. En myöskään ole kohdannut vieläkään riittäviä todisteita siitä, että nisäkkäillä oli useampia sukupuolia kuin kaksi. Interseksuaaliset ihmiset ansaitsevat myötätunnon, mutta he eivät sinällään muuta sukupuolten määrää eivätkä saisi olla transaktivismin keppihevosia. 

Samalla olen jälleen joutunut todistamaan, miten genderuskovaiset ja queerkulttilaiset ovat kuin Jehovan todistajia tai muita lahkolaisia. He eivät keskustele, vaan sanelevat. He eivät tiedä, vaan uskovat. Heillä on oikeus omiin käsityksiinsä, mutta ongelmallista on, että heistä aktivistiluonteiset haluavat kaikkien muiden ja muun yhteiskunnan omaksuvan väkisin heidän ehdottoman totuutensa, joka aiheuttaa kärsimystä erityisesti lapsille, nuorille, naisille ja seksuaalivähemmistöille. Valitettavasti monet eivät tiedä tai tiedosta, missä ovat mukana. Monet luulevat tekevänsä hyvää ja moraalista. Tunnetalous, emootiomanipulointi ja joukkoilmiöt ohjaavat ihmistä sivuttamaan oman järkensä. Kuten A Wider Lens -podcastin juontajat sanovat, on miltei mahdotonta vaikuttaa genderuskovaisiin. Sen sijaan vaikuttaa voi siihen suuren massaan, jolle asia on melko neutraali, mutta jonka korviin järjestöt ja aktivistit kuiskivat epätotuuksiaan. Se kriittinen massa tulee todennäköisesti muuttamaan mielensä nopeastikin, kun asioiden oikea laita selviää. Sen olisi parempi tapahtua ennemmin kuin myöhemmin, koska syntymässä on sukupolvi, josta osan fyysinen ja henkinen terveys on pilattu peruuttamattomasti.