Huomasin vasta nyt, että blogiteksteihini oli tullut kommentteja marraskuussa. Julkaisin ne, ja olen niistä kiitollinen. En ole ehtinyt tarkistaa niitä ja muutenkin vähän vaihtelee aktiivisuuteni.
Ennen viime vuoden vaihdetta tein ennustuksia peakkaamisesta, detransitioista ja herätyksistä. Kaikki ovat toteutuneet: saimme kuluneena vuonna Cass-raportin, yhä useamman detransin pääsyn julkisuuteen ja Trumpin voiton myötä tapahtuneen länsimaalaisten ääriprogressiivisten liberaalien itsetutkiskelun.
Henkilökohtaisesti menetin taas ihmisiä elämästäni, kun jouduin heidän kanssaan keskusteluihin muun muassa sukupuolten määrästä. Minä en ottaisi asiaa esille, mutta kun satun olemaan piirissä, jossa toitotetaan queeria ja turvallisimpia tiloja. Yksi ihminen jopa piti minua itseäni queerina. Oman työpaikkani turvallisimpien tilojen koulutuksen onnistuin välttämään keksimällä sen ajaksi muuta, tärkeämpää työtä. Suosittelen ihmsille luovia ratkaisuja noiden ahdistavien tilaisuuksien välttämisesti.
Olen taas testannut ja ajatellut läpi kantojani. En ole löytänyt asiallisia ja uskottavia perusteluja affirming- tai edes informed consent -mallin puolesta. Itse asiassa Redditin detrans-palstalla on viime aikoina keskusteltu paljon siitä, miten moni mt-ongelmainen joutui informed consent -mallissa huijatuksi transhoitoihin. En myöskään ole kohdannut vieläkään riittäviä todisteita siitä, että nisäkkäillä oli useampia sukupuolia kuin kaksi. Interseksuaaliset ihmiset ansaitsevat myötätunnon, mutta he eivät sinällään muuta sukupuolten määrää eivätkä saisi olla transaktivismin keppihevosia.
Samalla olen jälleen joutunut todistamaan, miten genderuskovaiset ja queerkulttilaiset ovat kuin Jehovan todistajia tai muita lahkolaisia. He eivät keskustele, vaan sanelevat. He eivät tiedä, vaan uskovat. Heillä on oikeus omiin käsityksiinsä, mutta ongelmallista on, että heistä aktivistiluonteiset haluavat kaikkien muiden ja muun yhteiskunnan omaksuvan väkisin heidän ehdottoman totuutensa, joka aiheuttaa kärsimystä erityisesti lapsille, nuorille, naisille ja seksuaalivähemmistöille. Valitettavasti monet eivät tiedä tai tiedosta, missä ovat mukana. Monet luulevat tekevänsä hyvää ja moraalista. Tunnetalous, emootiomanipulointi ja joukkoilmiöt ohjaavat ihmistä sivuttamaan oman järkensä. Kuten A Wider Lens -podcastin juontajat sanovat, on miltei mahdotonta vaikuttaa genderuskovaisiin. Sen sijaan vaikuttaa voi siihen suuren massaan, jolle asia on melko neutraali, mutta jonka korviin järjestöt ja aktivistit kuiskivat epätotuuksiaan. Se kriittinen massa tulee todennäköisesti muuttamaan mielensä nopeastikin, kun asioiden oikea laita selviää. Sen olisi parempi tapahtua ennemmin kuin myöhemmin, koska syntymässä on sukupolvi, josta osan fyysinen ja henkinen terveys on pilattu peruuttamattomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti