perjantai 4. elokuuta 2023

Miksi Marja Tyrni ja Loirin Tyyne eivät vertaudu drag queeniin?

1. Marja Tyrni ja Tyyne (Vesku Loirin pimpelipom-lausahduksesta tuttu hahmo) ovat komediallisia rooleja, joita näyttelijät esittävät. Drag Queen on itsensä tosissaan ottava, ja sukupuolittamisnormit koskevat queerajattelussa myös dragia, joten siihen liittyy myös poliittinen elementti. Jos joku sanoo Marja Tyrnin olevan oikeasti setä, ei Aku Hirviniemi varmastikaan loukkaanu. Puhutaan jopa dragpedagogiikasta, jolla tuotetaan lapsille queerajatuksia.

2. Marja Tyrnin ja Tyynen hahmoissa ei ole itsessään seksuaalisia elementtejä siten, että niiden pyrkimys olisi viehättäminen eikä niiden eleissä tai toiminnassa ole seksuaalisuuteen viittaavia maneereja tai improvisaatioita, jotka ilmenisivät esimerkiksi liikkeissä tai eleissä. Dragien alkuperä on aikuisten klubeilla*. Marja Tyrni puhuu kaksimielisiä, mutta Tyrnin vitsit ovat puhtaasti kielellisiä. Sukupuolistereotypioiden näkökulmasta Tyrnin puheet eivät ole suoraan sidoksissa siihen, että hän on miespuolisen näyttelijän luoma naista esittävä hahmo, vaan pikemminkin kyse on hahmon mummouden eli iän luomasta kontrastista. Tyrni onkin enemmän klassinen mummo, Tyyne taas on klassinen naispuolinen klovni (vrt. Uuno Turhapuro vastaavan klovneriaksi yltyvän maskuliinisuuden representaationa). Marja Tyrni ja Tyyne eivät viljele feminiinisen eroottisuuden pinnallisia kliseitä niin kuin useimmat drag queenit drag queeniuteensa essentiaalisesti kuuluvassa ilmiasussaan. Vaikka lapsille esiintyvä draghahmo karsisi esityksen rivouksia (mitä USA:ssa ei aina tapahdu), on silti sen olemuksessa aina seksualisoituja elementtejä.

3. Marja Tyrni ja Tyyne eivät tarvitse erikseen pyrkimyksiä vakuuttaa lapsille vaarattomuuttaan. Eihän muuten dragin satutuntien motiiviksi sanottaisi pelon poistamista.

4. Marja Tyrniä ja Tyyneä ei suunnata lapsille tarkoituksellisesti. Ne hahmot eivät tule kirjastoihin lukemaan lapsille satuja. Miksi drageja muuten halutaan juuri lasten nähtäville? Miksei vaikka vanhusten? Ei kai vain siksi, että lapset eivät voi sanoa vastaan, vaikka heillä olisi epämukavaa? Vaikka suurin osa drag-artisteista ei missään nimessä tietenkään ole pedofiileja eikä sellaisiksi heitä pidä syyttä epäillä, on maailmalla pedofiileja päässyt dragin varjolla lasten lähelle, kuten tässä ja esimerkiksi myös tässä tapauksessa. Kannattaako riskiä ottaa, kun kyse on vakavimman mahdollisen rikoksen ennaltaehkäisystä?

*Linkissä olevassa myös dragin historiaan katsauksen tekevässä opinnäytetyössä suomalainen drag-artisti puhuu myös esiintymisestään lapsille. Hänen kokemuksensa lasten reaktioista ovat myönteisiä. Näkemieni amerikkalaisten artikkelien, kuvien ja videoiden (katsokaa vaikka lasten ilmeitä tämän mielipidetekstin kuvituskuvassa) perusteella lapset eivät useinkaan koe dragia miellyttävänä. Lukekaa halutessanne opinnäytetyö ja muodostakaa mielipiteenne itse. Opinnäytetyö on sinällään hyvin tehty.

12 kommenttia:

  1. Kyllähän noi hahmot on huumoridragia. Se on oma dragin alalajinsa. Drag on todella laaja taiteen ala, johon kuuluu noita komediallisiakin elementtejä. Ei kaikki drag ole seksuaalista, tai seksuaalisuus on kovasti katsojan silmässä, vastaavasti kuin esim. muodissa ja tanssissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Huumoridragia sivuavan tutkimuksen alalta löytyy käsityötieteen (!) gradu, jota ei valitetavasti pääse lukemaan Helsingin yliopiston ulkopuolelta: https://ethesis.helsinki.fi/repository/handle/123456789/5127.

      Kun Loiri ja Hirviniemi loivat hahmonsa, eivät he tehneet sitä dragin kontekstissa. Heidän hahmojensa lähtökohta ei siis ollut dragissa eikä niitä pidä kategorisoida dragiin. Seksuaalisuus voi joskus olla subjektiivisena katsojan silmissä, mutta on olemassa myös objektiivista seksuaalisuutta, joka pohjaa usein biologiaan: esimerkiksi naisen rinnat herättävät biologisista syistä useissa miehissä seksuaalisen mielenkiinnon. Rinnoista voidaan kuitenkin tehdä myös seksuaalissävytteistä huumoria, joka muuten usein on sen myötä seksististä ja naisia esineellistävää.

      Tyrnin ja Tyynen feminiinisyys ei koomisuudessansa sisällä kuitenkaan seksuaalista komediaa, vaan pelkästään sukupuolistereotypioihin ja Tyrnin tapauksesa ikänstereotypioihin liittyvää komiikkaa. Dragin synty kuitenkin on tapahtunut homoklubeilla ja siten sen essentiaaliset, dragin itsessään luovat elementit ovat eroottissävyisiä. Huulipuna, pitkät kynnet ja niin edelleen korostavat koristautumista biologiaan pohjaavien seksuaalisten elementtien mukaisella tavalla.

      Poista
  2. Ensimmäisessä vastaan tullessa sketsissä Tyyne kohentelee kolme kertaa tissejään ja vitsailee seksitaudista sekä sutinasta Speden kanssa. Harmitonta höpsötystä, mutta ei tule selväksi miksi sitä pitäisi väittää ei-seksuaaliseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on verbaalista eikä liity fyysiseen olemukseen tai ilmiasuun. Dragissa on kyse nimenomaan eleistä, liikkeistä ja pukeutumisesta.

      Poista
    2. Rintojen nostelu ylöspäin ja huulien pitäminen töröllään on verbaalista eikä liity fyysiseen olemukseen?

      Poista
    3. Rintojen nostelu on tarkoitettu tehostamaan vitsin verbaalista sisältöä ja liittyy sen viitemaailmaan. Dragissa fyysinen toiminta on itseisarvo.

      Poista
  3. Oli kyllä hupaisaa ja älyllisesti epärehellistä, kun Cristal Snow rinnasti pornahtavan nykydragin Pekka Puupään ristiinpukeutumiseen, Tyyneen ja Marja Tyrniin lapsidragkohun yhteydessä.

    Oli myös erikoista, että hän otti lapsien seksualisoimisen kritiikin niin henkilökohtaisesti ja järjesti julkisen uhriutumisperformanssin, vaikka kaikki osaavat tehdä eron naistähtien imitiointiin pohjautuvan kabaree-esityksen ja aikuisten yökerhoissa tapahtuvan haarojen levittelyn ja lattian kirnuamisen välillä. Miksi hän lähti edes sekoittamaan näitä eri genrejä? Toki hän saa elantonsa julkisuudesta.

    Miksi ammattitaitoinen drag-esiintyjä haluaisi tulla rinnastetuksi Tyyneen tai Pekan ja Pätkän mekkoiluhupailuihin? Luulisi hänen tietävän, että Tyyne, impersonaattori-dragit ja Drag Racen lantion vatkaajat edustavat ihan eri perinteitä ja genrejä. Eikä ole kovin montaa vuotta siitä, kun dragia pidettiin transien pilkkaamisena. Esimerkiksi Skotlannissa kiellettiin drag-esitykset Pride-tapahtumassa vuonna 2015.

    Drag queens banned from Pride event 'because they may offend transgender people'
    https://www.standard.co.uk/hp/front/drag-queens-banned-from-pride-event-because-they-may-offend-transgender-people-10403198.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En itse asiassa tiennytkään tuosta Pride-bannaamisesta. Siitä on aikaa vain kahdeksan vuotta, joten melkoiseen turbulenssiin ja hullumyllyyn olemme yhtäkkiä joutuneet.

      Gender-liike tuntuu kaikilla tasoilla vääristelevän historiaa esittämällä esimerkiksi viihteen ristiinpukeutumiset dragin esiasteena ja Jeanne D'Arcin tapaiset henkilöt transeina. Olen pohtinut kirjoittavani tekstin siitä, miten ufouskovaisuus rinnastuu genderideologiaan: Jos yhtäkkiä alettaisiin uskotella, että lentävät lautaset, abduktiot ja suttuiset kuvat ulkoavaruuden vierailijoista ovatkin tosia, alkaisivatko ihmiset uskoa niihin niin kuin nyt ovat alkaneet uskoa useampaan kuin kahteen sukupuoleen?

      Poista
    2. Oli sellainen aika, jolloin transit paheksuivat dragia, koska drag paljasti sukupuolen performatiivisuuden. Transithan eivät performoineet, vaan olivat aidosti, pysyvästi ja sisäsyntyisesti ilmoittamaansa sukupuolta. Nyt moni drag-artisti tulee kaapista ulos transsukupuolisena ja transihmisyyden määritelmä sisältää muusut, autogynefiilit, transvestiitit, fetisistit, astral- ja kivigenderit. Niin ne ajat ja määritelmät muuttuvat tarinan edetessä.

      Varsin törkeää alkaa transiuttamaan ihmisiä kuoleman jälkeen, saati historiallisia hahmoja, nykyisten queerfeminististen konseptien kautta peilattuna. Historiallisesti naisen ainoa tapa osallistua julkiseen elämään on ollut miehenä esiintyminen. Samalla transiutetaan ja häivytetään myös butchlesbot ja muut sukupuoltaan epätyypillisesti ilmaisseet ihmiset.

      Transit ovat vääristelleet, suorastaan varastaneet, myös homohistoriaa transiuttamalla Marsha P Johnsonin. Marshaan ja väärennettyyn historiaan vedoten homojen pitäisi olla ikuisessa kiitollisuudenvelassa transeille Stonewallin mellakoista, joita pidetään nykymuotoisen homoaktivismin alkuna. Marsha oli oikeasti feminiinen homomies, eikä hän edes ollut paikalla Stonewallin mellakoiden alkaessa.

      Poista
    3. Kyllä, vainajia ei saisi kaivaa haudoistaan. On ylipäätänsä anakronistista ryhtyä käsittelemään historiallisia henkilöitä nykykulttuurin valossa ja antaa heille sellaisia merkityksiä, jotka heidän elinaikanaan eivät olleet mahdollisia. Ei yhdenkään miehenä julkiseen tehtävään päästäkseen esiintyneen naisen mieleen olisi voinut omana aikanaan tulla, että hän olisi oikeasti mies.

      On metkaa, miten nopeasti muuttuu se, mikä on toivottavaa ja mikä kiellettyä woken, genderajattelun ja intersektionalismin piirissä. Takautuva rikosvastuu vaikuttaa sen myötä olevan myös käytössä. Muutama vuosi siten kaikkia opettettiin puhumaan mies- ja naisoletetuista niin, että se levisi yleiseen käytäntöön, mutta nyt ilmeisesti nekin termit ovat muuttuneet vääriksi.

      Olen muuten viime aikoina aivan arkisissa yhteyksissä törmännyt siihen ajatukseen, että nainen on se, joka tuntee itsensä naiseksi. Se ikään kuin sanotaan varmuudeksi aina, kun on jotain sukupuoliin liittyvää. Sen sanovat ihmiset, jotka eivät todennäköisesti ole perehtyneitä queerfeminismiin tai genderajatteluun, vaan he sanovat sen vain ikään kuin siksi, että se pitää sanoa. Niin tuo ajatus sitten hiljalleen leviää ja arkipäiväistyy.

      Poista
    4. Jossain vaiheessa transit/aktivistit taisivat hoksata, että kuinka hoopoa oletetuista puhuminen on. Jotkuthan viittaavat jopa itseensä oletettuna. Translogiikalla sukupuolelleen epätyypillisen näköiset ihmiset ovat varmaankin transoletettuja?

      Poista
  4. https://youtube.com/shorts/9syzCA_jAec?feature=share

    VastaaPoista

Koko kauheus