Homonationalismi - nyt pelottaa oikeasti

Kuluneen sanonnan mukaan kahvit menevät väärään kurkkuun, jos niitä erehtyy juomaan säikähtäessään. Totta on ilmeisesti puolestaan se, että järkyttyneeltä ihmiseltä voi lähteä hiuksia päästä. Siihen perustunee sanonta "turpaan tuli, että tukka lähti". Sellainen olotila tulee minulle harvoin, mutta törmätessäni "homonationalismiin" oli kyllä lähellä suorastaan fyysisellä tasolla ilmenevä järkytys. Se tapahtui, kun katsoin videota viime kesän Helsinki Pridestä. Siinä yksittäinen osasto kantaa ensin "queer rebellion" -lakanaa, jossa on palava poliisiauto. Sitten seuraa elokapinalogolla varustettu kyltti, jossa lukee "mun keho - mun päätös". Varsinaisen silmien hieraisun aiheuttaa saman osaston keskellä tuleva lakana, jossa lukee EI HOMONATIONALISMIA - EI RASISTISTA RAJAPOLITIIKKAA. Noiden plakaattien ja lakanoiden kanssa marssiva joukko huutaa iskulauseitaan kovaan ääneen.

Luulin aluksi lukeneeni väärin, mutta homonationalismia se vain on. Se liitetään siis rasismiin. Wikisanakirja määrittelee homonationalismin näin:

homonationalismi

1. (feminismi) postkolonialistisen feminismin parissa kehittynyt teoria, jonka mukaan homouteen kuuluu valkoista ylemmyydentuntoa heijastavaa ajattelua, jossa mustien tai muslimien oletetaan olevan kehittymättömämpien kulttuurien edustajina homo- ja transfobisia

   Homonationalismi on kasvava tutkimusalue, jonka kritiikin kohde on länsimaisen seksuaalipolitiikan kehitys viime vuosina. (Tiina Rosenberg)

   
   

Islamissa on tottakai monia suuntauksia, mutta yleistyksenä homonationalismissa on, että sen mukaan on olemassa homofobisia muslimimaita. Mitä homoseksuaaleille niissä maissa tapahtuu? Heitä kivitetään ja hirtetään nostokurkiin. Iran, Saudi-Arabia, Sudan ja niin edelleen. Kun teorian homonationalismista ajatellaan liittyvän feminismiin, niin minkähänlainen naisten asema noissa kulttuureissa on. Mielenkiintoista on myös se, että kritiikin kohteena on "länsimaisen seksuaalipolitiikan kehitys viime vuosina". Onko länsimaisen seksuaalipolitiikan ongelmana siis se, että samaa sukupuolta olevien suhteet on alettu hyväksyä ja että niitä on alettu pitää samanarvoisina heteroiden suhteiden kanssa? Onko ongelmana se, että erityisesti naisten seksuaalinen itsemääräämisoikeus on lisääntynyt? Missä muissa maissa kuin länsimaissa on ollut sellaista seksuaalipolitiikkaa, joka parantaa naisten ja seksuaalivähemmistöjena asemaa? Tosin viime aikoina tuo seksuaalipolitiikka on ollut enemmänkin queeria ja sukupuolikäsitettä sekoittavaa, joten ei varmaan ihan ole homonationalismi ehtinyt kritiikissään siihen asti? Jonain päivänä sitten päästään arvostelelmaan nyky-Pridea länsimaisena imperialistis-kolonistisena hapatuksena?

Käsitteen homonationalismi on luonut Jasbir Puar - niminen tutkija. Saman Elisa Heleniuksen kirjoittaman Peruste-lehden artikkelin mukaan "Turun yliopiston tutkija Mikko Carlson määrittelee homonationalismin ilmiöksi, jossa homofobia nähdään länsimaiden ulkopuolisena asiana, esimerkiksi islamilaisten maiden ongelmana." Calrsonin mukaan "länsimaalaisuuteen taas liitetään edistyksellisyys, tasa-arvopyrkimykset ja homoseksuaalisuuden avoin käsittely." Artikkelissa siteerataan vihreiden puoluehallituksen jäsentä Hanna Kalannetta, jonka mukaan seksuaalivähemmistöiltä ei ole pois, joka he ovat humaaneja kaikkia kohtaan ja kohtelevat kaikkia suvaitsevaisesti ja tasa-arvoisesti. Kalanteen lausunnossa kysymyksiä herättää heti se, miksi seksuaalivähemmistöt eivät olisi humaaneja kaikkia kohtaan, vaikka kritisioisivat joidenkin uskontojen ja kulttuurien käsitysksiä siitä, mikä on seksuaalivähemmistöjen asema? Eikö päinvastoin ole humaania puolustaa seksuaalivähemmistöjen asemaa myös muissa maailman maissa ja muiden kulttuuristen ja etnisten ryhmien sisällä? Pitäisikö Suomeen tulevan fundamentalisti-islamilaisen perheen homoseksuaalin nuoren huono kohtelu suvaita siksi, että muu on rasistista? 

Homojen oikeuksia on nimitetty Helsingin yliopiston tutkijoiden symposiumissa jo konservatiivien aseeksi. Ranskan Front Nationalen johtoon on tullut homoseksuaaleja, mistä Ranneliike-sivusto uutisoi. Siis se, että homoja on jossain näkyvässä asemassa, on näköjään jälleen uutinen, vaikka elämme 2000-lukua. Onkohan tullut mieleen, että homoseksuaalit voivat olla missä tahansa puolueessa, liikkeessä tai järjestössä ilman, että se liittyy mitenkään heidän seksuaaliseen suuntautumiseensa? Toisaalta vasemmiston muuttuessa queeriksi ja sitä kautta seksuaalivähemmistöjen kokemusta ja pelkoa vähätteleväksi ei oikeistoon liittyminen välttämättä ole kuin pakon sanelemaa. Homo- tai biseksuaalisuus sinänsä ei tietenkään liity ihmisen sijoittumiseen oikeisto-vasemmisto- tai konservatiivi-liberaali-akselilla.

Näköjään homonationalismi termiä on Suomessa käyttänyt ainakin ystävämme Veronika Honkasalo twiitissään. Jotain tekemistä sillä on myös Åbo Akademin intersektionalismikohun kanssa (asiaa voi googlettaa, minulle ei sillä keinoin kuitenkaan selvinnyt, mistä on kyse). Koko sana on aivan käsittämättömän kummallinen: siis otetaan hyvin vulgaarilla tavalla termi "homo" ja yhdistetään se kansallisuusaatetta kuvaavaan nationalismiin. Miksei se muuten ole lesbonationalismi tai binationalismi? Kaipa se quuernationalismikin sieltä vielä tulee.

Huomaan kokevani hirvityksen tunnetta. Joidenkin mielestä seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolustamisessa on rasistinen pohjavire - peräti pohjavire siksi, että seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat nykyään heikoimmillaan muualla kuin länsimaissa. Vaikka itse en kuulu seksuaalivähemmistöön, on ihan selvää, että kyseisellä kielipelillä voidaan oikeuttaa seksuaalivähemmistöihin kuuluavien uhkailu ja vaino. Heidät niputetaan siihen samaan queervasemmiston natsien ja muiden inhottavien mörököllien kaatoluokkaan, mikäli eivät suostu ulkoa saneltuun käsitykseen, ideologiaan ja maailman katsomisen tapaan. Olemmekohan siirtyneet rinnakkaistodellisuuteen? Mitä kaikkea tulee vielä tapahtumaan? Uskaltaako tätä edes ajatella?