Transyhteisössä tulee nopeasti uusia virtauksia ja niiden mukana uusia tapoja toteuttaa transitio. Termit vaihtuvat, ja pikaisesti usein ilmeisen nuoret tai muuten härkäpäiset transidentifioituvat tai muusuiksi itsensä tuntevat syöksyvät tekemään keholleen muutoksia, jotta "dysphoria" (sic!) vähenisi. Useimmiten dysforia ei kuitenkaan lakkaa, vaan tarvitaan yhä uusia muutoksia. Joku suomalainen on käynyt yksityisessä masektomiassa Orbanin maassa Unkarissa ja imenyt rasvaa lantiosta, mutta luusto on edelleen liian feminiinisen tuntuinen.
Uusin transyhteisössä leviävä villitys näyttää olevan DIY. Sillä tarkoitetaan HRT-hoitoa ilman reseptiä. HRTCafe on esimerkki paikasta, joka esittelee tahot, joilta voi hankkia hormoneja ulkomailta ilman reseptiä. On riski laittaa osoite esille postaukseen, ja kyse on siis todella vaaralliselta vaikuttavasta toiminnasta. Eiköhän kuitenkin valitettavasti etsivä löydä sitä muutenkin. Brittiläinen GenderGP-klinikka, josta suomalaisetkin hankkivat etäpalveluna ja etäreseptinä hormoneita, ei siis näytä enää riittävän. Kuvaavaa on, että DIY:hyn turvautumnen nousi transeilla voimakkaasti koronapandemian aikana. DIY-sivustoilla puhutaan siitä, että se ei ole tarkoitettu alle 18-vuotiaille, mutta alaikäisetkin koittavat saada neuvoja sen aloittamiseen. Onneksi sentään alaikäistä kyselijää varoitellaan, joten ainakin virtuaalisessa transyhteisössä on myös vastuullisuutta.
Samaan aikaan transyhteisössä kuitenkin melutaan portinvartijoista ja siitä, miten virallinen terveydenhoito ei tue heitä eikä ymmärrä heitä. Vaikuttaa kuitenkin sillä, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Ei näytä siltä, että kenellekään suomalaiselle olisi lopulta mahdotonta hankkiutua hormonihoitoihin ja jopa leikkauksiin. Samalla "genderkorjaukset" ovat loputtoman tuottoisia bisnes niille, jotka keksivät niitä liiketoimintana harjoittaa. "Dysphoria" on näet ilmeisen loputon suo, jossa uusia toimenpiteitä täytyy usein tehdä aina vain lisää, ja se taitaa vain pahentaa dysforiaa itseään, ainakin sangen monilla. Se, jos mikä, kertoo siitä, että ilmiössä on taustalla aivan muita asioita kuin todellinen tarve muuttua ilmiasultaan toista sukupuolta vastaavaksi tai sukupuolettomaksi. Anoreksia on monessa mielessä kehodysforian lähisukulainen.
Toisinaan tuntuu siltä, että pitäisikö vain antaa olla ja lopettaa koko ilmiön seuraaminen. Pitäisikö antaa usein hyvin nuorten ihmisten syöksyä kohti pohjatonta dysforiakuilua. Se vaatisi kuitenkin oman empatiakyvyn säätämistä off-asentoon. Varhaiskeski-ikäisenä itsekin nuoruudessaan erilaisista vaiheista selvinneenä on hyvin hankala olla hiljaa. Uskoisin, että jos suuri yleisö ymmärtäisi, miten brutaalia on oman kehon manipulointi ja silpominen transajatuksen varjollla, ei se voisi ikinä kannattaa ns. sukupuolivähemmistöjen asiaa sen nykyisessä muodossa. Ihmettelen, jos suurin osa ihmisistä ei kokisi antipatiaa ymmärtäessään, mistä oikeasti on kyse - vaikka kuinka luonnollinen inhoreaktio nimettäisiin transfobiaksi.
Tämä ei voi päättyä hyvin, valitettavasti. DIY on uusiin porsaanreikä, ja eiköhän niitä porata lisää, jotta mikään järjellisyys tai lääketieteen etiikka ei estäisi "transyhteisöä".
Tämä ei ole ensimmäinen aikakausi, kun transaktivistit ovat raivoamalla ja räyhäämällä saaneet tahtonsa läpi hoitojen saamisen helpottamiseksi. Joinain menneinä vuosikymmeninä oli yksittäisiä aikakausia, kun transhoidot olivat kokonaan pannassa vakavien väärinkäytösten ja ylilyöntien vuoksi. Ihmisiä oli kuollut hoitojen komplikaatioihin ja transtutkimuksista pääsi läpi vakavasti häiriintyneitä yksilöitä, jotka joutuivat transiuttamisen vuoksi entistä pahempaan kuseen ja pilasivat siten koko elämänsä.
VastaaPoistaJotenkin transien on kuitenkin onnistunut aina nousta uudelleen barrikadeille ja räyhäämällä purkaa "temppuradaksi" nimeämäänsä portinvartiointijärjestelmää. Nyt ollaan kohta taas aallonpohjassa, kun detransien aalto tämän aikakauden transiutetuista lapsista ja nuorista iskee paskana tuulettimeen, kun he tulevat siihen ikävaiheeseen, jossa pystyvät tarkastelemaan omaa elämäänsä objektiivisemmin, toteavat "ei saatana, ei vittu" ja tajuavat kunnolla, mitä heille on tehty. Eikä paluuta entiseen enää ole. Edessä on ankea, lohduton, rikottu ja valitettavan yksinäinen loppuelämä. Siinä kohtaa meidän (nyt) valveutuneiden tulee tukea heitä parhaan kykymme mukaan. Olen miettinyt jopa jonkinlaisen tukiryhmän perustamista transhoitoja katuville homoseksuaaleille, jotka pakenivat sisäistettyä ja yhteiskunnallista homofobiaa transidentiteettiin ja keinotekoiseen "heterouteen". Sille tulee olemaan vielä rutkasti tilausta, sanokaa minun sanoneen.
Transaktivisteille en tule koskaan antamaan anteeksi sitä, mitä he ovat aiheuttaneet homoseksuaaleille sekä naisille ja tytöille. He ovat itse luoneet oman turmionsa ja sen vääjäämättömän lopputuleman, jossa he ovat kaikkien ihmisten syvästi vihaamia ja karttamia. Ei käy kateeksi.
Olet monesti omassakin blogissasi maininnut juuri siitä, että "hoidot" eivät poista dysforiaa vaan käy päinvastoin ja se pahenee. Siinä vaiheessa ja tietysti aiemminkin useat alkavat syyttää transfobista yhteiskuntaa omasta dysforiastaan. Tämä on loputon kierre, joka todistaa koko fysiologisen lääketieteellisen "transhoidon" vääräksi lähes kaikille nykytranseille. Minusta karmein toimenpide on genitaalikirurgian ohella tuo luiden hionta. Pelkkä ajatuskin puistattaa, ihmisveistoksia.
PoistaMitä tulee yhteiskunnan transfobiaan, niin ketäänhän ei oikeasti kiinnosta se, että joku on trans. Kun itse kohtaan tosielämässä transin, on minulle hänen transiutensa yhdentekevää, vaikka genderkriittisenä tiedostankin monia asioita. Se mahdollinen fobia kohdistuu monilla sitten siihen, mitä tuo ihminen on mennyt tekemään itselleen. Transeista näkee usein joko ylikorostuneen itsekeskeisyyden tai sitten hauraan sulkeutuneisuuden. Viime kesänä tuli vastaan napapaitaan pukeutunut transnainen, joka vaikutti siltä kuin joku olisi pakottanut hänet siihen tilaan. Toisin sanoen ei vaikuttanut onnelliselta. Itse asiassa haluaisin joskus nähdä, mitä se mediassa hehkutettu transilo on. Onko joku tavannut iloisen transin tosielämässä?
Ja minulle on edelleen ihan sama toisen ihmisen kohtaamisessa, vaikka transista tai ei- transista näkyisi mikä, mutta ihmisen itsensä kannalta se on sääli.
Yle Uutisissa on ollut useita juttuja siitä, miten nuoret ovat todella valveutuneita sukupuolen moninaisuuden suhteen ja joutuvat valistamaan kalkkeutuneita aikuisia sukupuoliasioissa. Nuorten TikTokista, Tumblrista ja ties mistä queer-tiedon kaivosta ammentamat näkemykset ovat oikeaa tietoa, ja aikuisten käsitykset vanhentuneita ja vääriä. Nyt oli jälleen juttu, jossa ihmetellään tällä kertaa sitä, miten kouluterveydenhuollossa ei tunneta gendertietouden uusimpia tuulia.
VastaaPoistahttps://yle.fi/a/74-20072511
Jutussa on automaattisena oletuksena, että nuorten käsitykset ovat totuudenmukaisia ja aikuisten puutteellisia. Näppärästi jätetään avaamatta, mitä ne nuorten "oikeat" tiedot käytännössä ovat. Kirjoittaja on tehnyt strategisen valinnan jättää kertomatta nuorista, joiden sukupuoli vaihtelee spontaanisti päivästä toiseen, tai niistä, jotka haluavat amputoida rintansa androgyynin sivuprofiilin takia. Päätös olla sallimatta lukijakommentteja vaikuttaa myös järkevältä jutun uskottavuuden kannalta.
Sitä minä vain näitä Ylen juttuja lukiessa olen ihmetellyt, että miten olemme päätyneet kulttuuriin, jossa nuoret jyräävät itseään kokeneemmat ja älyllisesti kehittyneemmät aikuiset jossain niin keskeisessä elämän ilmiössä kuin sukupuoli. Genderissä on hyvin selkeä esimerkki kulttuurinmuutoksesta, jossa nuorten vaikutusvalta kasvaa ja vanhempien ihmisten vähenee. Tämä muutos johtuu varmasti monista eri asioista, mutta sen katalysaattorina näyttää toimivan sosiaalinen media.
Synkinpinä hetkinäni mietin itsekin, että pitäisikö vain luovuttaa. Kannattaako noista nokkavista kakaroista niin välittääkään? Mutta sitten mietin, millainen itse olin nuorena ja miten katkerasti olisin katunut aikuisena valintojani, jos ei olisi ollut aikuisia toppuuttelemassa niiden tekemisessä.
Luin tuon uutisen kommenttiosion sen ilmestyessä. Siellä oli pelkästään positiivisesti nuorten sukupuolisekoiluun suhtautuvia kommentteja. Tulee vahva tunne, että YLE sensuroi.
PoistaTuolla Redditissäkin ilmeisen iso osa osallistujista on nuoria. Kymmenen vuotta sitten oli ironisia hipstereitä, jotka ovat tainneet kadota. Joskus oli hiphoppareita ja joskus punkkareita. Irokeesin ajaminen ei tarkoita kuitenkaan sitä, että hiukset eivät enää kasva sivuille tai että lisääntymiskyky menee.
Moni on varmasti nähnyt sen lehden kannen, jossa lukee "Gender Revolution" ja on tytöksi pukeutuneen pojan kuva. Minulle tulee aina hyvin ahdistunut olo sen näkemisestä. Ikään kuin vuosisatoja vanha lajimme voisi muuttua muutamassa vuodessa. Synkintä on juuri lasten ja nuorten indoktrinointi, mistä muuten uusimmassa A Wider Lens -jaksossakin puhutaan. Se lasten näkeminen tässä yhteydessä saa voimaan pahoin.