Sananen pojista, miehistä ja kuuluisasta T:stä

Sasha Ayad puhuu maskuliinisuuden pelosta, joka on nuorten poikien ongelma erityisesti silloin, kun heillä on ajatuksia transnaiseudesta. Ayadin mukaan osa nuorista transnaisista ajautuu transitioon osin siksi, että he eivät halua olla stereotyyppisiä pahana pidetyn miessukupuolen edustajia tai he eivät samaistu siihen. Minua on miehenä kammottanut intersektionalismin ja queerfeminismin käsitys toksisesta maskuliinisuudesta erityisesti silloin, kun sitä luullaan sosiaaliseksi rakenteeksi. Sukupuolia on kaksi, ja ne perustuvat biologiaan. On evolutiiviset syynsä sille, että sukupuolet ovat erilaisia. Testosteronilla on tarkoituksena, ja sen lisääntyminen murroiässä aikaansaa sen, että pojat ja nuoret miehet ottavat helpommin riskejä ja käyttäytyvät useammin aggressiivisesti kuin tytöt ja nuoret naiset. Puberteetin aikaansaamissa poikien käytösmuutoksissa EI OLE kysymys kulttuurisista tai sosiaalisista malleista ja niiden omaksumisesta niin kuin umpisurkea bell hooks horisee ala-arvoisesssa Mies tahtoo muuttua -kirjasessaan. 

Kuten Ayad toteaa, poikien ja miesten pitää vain oppia hallitsemaan maskuliinisuuttaan ja elämään viettiensä kanssa. Heteromies ei tule koskaan pääsemään siitä, että naisen vartalo herättää hänessä seksuaalista halua. Se ei koskaan oikeuta mihinkään häirintään tai suostumusta vailla olevaan toimintaan, mutta se peruskokemus naisten aikaansaamasta halusta ei ole muutettavissa ilman hirvittävää eheytyshoitoihin verrattavaa väkivaltaa. Hormonitoiminnan ja muiden elimistön prosessien luomassa maskuliinisuudeksi nimettävässä miesten ominaisuudessa ei ole itsessään mitään pahaa - ihmeellistä, että tällaista pitää edes miettiä. Sille on edelleen ne evolutiiviset syynsä. Miesten ei tarvitse tietenkään olla perinteisellä tavalla maskuliinisia, ja osalla miehistä esimerkiksi testosteronipitoisuudet ovat pienemmät. Esimerkiksi itse en tiedä omia pitoisuuksiani, mutta voisin kuvitella omien testosteronipitoisuuksieni olleen aina keskimääräistä matalammat, koska ulkonäössäni ja luonteessani on keskimääräistä vähemmän sellaisia piirteitä (esim. minulla on hidas parrankasvu ja olen riskejä välttelevä), joita korkeaan testosteroniin liitetään. Yksilölliset hormonipitoisuudet muuten voivat olla osin syynä siihen, miksi hormonihoito saa transihmisissä aikaan niin erilaisia muutoksia.

On horminitoiminnalla muutenkin ovelia vaikutuksia. Suhteessa matalamman testosteroinipitoisuuden omaavat heteromiehet pariutuvat usein sellaisten naisten kanssa, joilla on luonnostaan matalampi estrogeenipitoisuus. Näin jälkeläiselle tulee mahdollisimman optimaalinen hormonipitoisuus. Myös Helsingin Sanomat on julkaissut aiheeseen liittyvän uutisen tutkimuksesta. Samaan tutkimukseen liittyvässä kansainvälisessä keskustelussa Bill ja Hillary Clinton ovat esimerkkinä pariskunnasta, jossa miehellä on matalampi testosteronipitoisuus ja naisella naiseksi suhteellisen korkea testosteronipitoisuus, vaikka naisilla testosteronia on AINA selvästi vähemmän kuin miehillä, siis myös matalan testosteronipitoisuuden omaavilla miehillä on enemmän testosteroinia kuin kenelläkään naisella. Testosteronin ja estrogeenin määrä ei kuitenkaan sekundäärisenä sukupuoliominaisuutena määritä sukupuolta, vaan sen määrittää se, tuottaako niskäsyksilö pieniä vai suuria sukusoluja. Koiras- ja naaraspuolisilla kuitenkin on evolutiivisista syistä tietyt toisistaan eroavat vaihteluvälit hormonipitoisuuksissa.

Paljon on keskusteltu myös kasvatuksesta feministisessä viitekehyksessä. Mielestäni feminismi kuuluu tässäkin vain naisille ja tytöille. Poikia ei pidä todellakaan rangaista niistä luonnon sanelemista muutoksista ja ominaisuuksista, joille he eivät voi mitään. Heidän pitää sen sijaan oppia ymmärtämään, miten eri tilanteissa on sopivaa toimia ja miksi esimerkiksi toiseen ei saa koskea ilman suostumusta. Sille alkuperäiselle tyttöjen (jos ovat heteroita - tai jos he ovat homoja, niin poikien) heissä herättämälle seksuaaliselle ja romanttiselle kiinnostukselle he eivät kuitenkaan mahda mitään, ja pojilla ja miehillä siihen usein liittyy fyysisen ulkomuodon aiheuttama stimulaatio. 

Hormonitoiminta ohjaa myös ihmissuhteitamme, joten nekään eivät ole täysin pelkän sosiaalisen todellisuuden ilmiöitä. Transiutta "hoidetaan" hormoneilla ja ne vaikuttavat myös käytökseen ihmisen transiutuessa. Niillä on siis monitahoinen merkitys siinä, miten sukupuolet toimivat. Pojat ja miehet ovat siis myös samojen biologisten syiden armoilla kuin tytöt ja naisetkin, mutta juuri sukupuolten erojen vuoksi biologian sanelemat asiat vaikuttavat sukupuoliin eri tavoin. 

Yhteiskunnassa voidaan rajojen asettamisella huolehtia siitä, että ensinnäkin naiset ovat turvassa ja että toisekseen miehet voivat hallita evolutiivisia viettejään, joista toisaalta on hyötyäkin esimerkiksi silloin, kun mies puolustaa itseään tai läheisiään. Voi kuulosta konservatiiviselta, mutta itse asiassa se on tieteenmukaista. Se ei tarkoita sitä, että yhteiskunnassa pitäisi olla rajatut sukupuoliroolit. Päinvastoin, kun ymmärretään biologiset tekijät sukupuolten erojen taustalla, hahmotetaan myös ne lähtökohdat, jotka luovat luonnon sanelemat rajat sukupuolten välille, ja sen kautta kyetään käsittämään, miten kaikki muu on sosiaalista, kulttuurista ja sopimuksenvaraista. Jokainen yksilö voi sukupuolestaan riippumatta suuntautua siihen, mikä on hänelle sopivaa, mieluisaa ja luonnollista ilman, että hänen tarvitsee suhteuttaa tekemistään sukupuoleensa. Fysiologinen maailma, jossa vain esimerkiksi naiset synnyttävät, on eri asia kuin yhteiskuntatodellisuuden sukupuolistereotypiat.