Tällä viikolla blogini katselukerroissa rikottiin 5000 katselun raja. Kiitos kaikille! Suurin osa seuraajistani on hiljaisia, mutta olen saanut myös kommentteja postausten alle. Minulle on positiviinen yllätys, että niitä on tullut senkin verran. Motiivini blogin aloittamiseen oli tarve päästä kirjoittamaan itseäni kohahduttavista ja ahdistavista sukupuolen moninaisuuteen sekä gender- ja queerajatteluun liittyvistä teemoista formaatissa, jossa asioita voi pohtia laaja-alaisemmin. Viime aikoina olen työstänyt tekstejä lukemistani genderkriittisistä teoksista, joista ensimmäinen, Oli Londonin Gender Madnessia käsittelevä on julkaistu. YouTubeen tulee jatkuvasti uutta materiaalia, samoin esimerkiksi Redditin detrans-foorumiin. Suosittelen tarkistamaan blogin varhaisimmissa postauksissa olevista linkkilistoista erilaisia kanavia ja sivustoja, joissa tuodaan esille laajasti ja argumentoiden genderajattelun ja queerfeminismin epäkohtia.
Olen jonkin verran huomannut sitä, että kommenteissani on tullut esille myös feminismiä yleisesti kritisoivia näkemyksiä. Myös ne ovat ilman muuta sallittuja ja tervetulleita, mutta haluan tähdentää, että itse näen naisten aseman yhteiskunnissa yhä parannnettavana ja pidän naiserityisten kysymysten esillä olemista tärkeänä. En miehenä voi olla määritelmällisesti feministi, mutta genderajattelun kritiikissäni on kyse myös ennen kaikkea naisten oikeuksien puolustamisesta. Johdonmukaisesti haluan puolustaa niitä myös silloin, kun niitä ei uhkaa queer tai gender, vaan esimerkiksi konservatismi, islamismi tai sovinismi. Edelleen naisten oikeuksia polkevat määrällisesti enemmän muut kuin transagendan kannattajat, mutta laadullisesti jälkimmäiset voivat olla jo valitettavasti pitemmällä naisten tilan pienentämisessä ja naisten ahdistamisessa.
Taustalla on mielestäni se, että feminismi ei kolmannelle ja neljännelle aallolle tarkoita enää naisten oikeuksia ja asemaa ajavaa liikettä, vaan jostain kumman syystä yleistä näennäistä tasa-arvo-oppia. Niin kuin olen sanonut, et ole feministi, jos kannatat vain yleistä tasa-arvoa erottamatta naisten oikeuksia. Se ei ole feminismiä vaan egalitarismia. On hälyyttävää, että monet naiset itse julistavat, että feminismi koskee myös miehiä ja muita. On vaarallista sekä naisille että miehille, että feminismin nimessä vaaditaan miehiä muuttumaan ja kielletään pojilta poikana kasvamiseen liittyvät asiat (siis sellaiset, jotka eivät ole tyttöjen tai naisten sortamista tai kaltoinkohtelua; kaikenlainen härintä ja alentava puhe pitää tietenkin kitkeä). Feminismin viitekehyksessä ei voi puhua muusta kuin naisista ja naiserityisistä asioista, muuten se ei ole feminismiä. Näin radikaalifeministit nähdäkseni ajattelevat, ja vain se pitää oikean feminismin kehikon kasassa. Miehen ei pidä olla feministisen keskustelun subjekti.
Erityisesti naisten asema on huono globaalisti. Olen itse tukenut muun muassa tyttöjen koulutusta kehitysmaissa. Silti myös länsimaissa on parannettavaa siinä, miten tytöt ja naiset voivat elää turvassa ja saada yhtäläiset mahdollisuudet. Mielestäni kuitenkin oikeat keinot eivät sisällä "positiivista syrjintää" tai kulttuurivallankumousta. Oikeita keinoja ovat naisten kuunteleminen ja naisten päätöksenteko naiserityisissä kysymyksissä, lainsäädännölliset toimet esimerkiksi seksuaalirikosten ehkäisemiessä ja niistä tuomitsemisessa sekä naisen tunnustaminen ihmislajin naaraspuoliseksi, suuria sukusoluja tuottavaksi yksilöksi ja tämän naisen määritelmän yksinoikeuden pitäminen naisilla itsellään.
Kun ymmärretään sukupuoli biologiseksi eikä sosiaaliseksi ilmiöksi, ei taideta tarvita myöskään esimerkiksi Henri Hyvösen miesten malleja koskevaa teesien ja antiteesien vuorottelulle rakentuvaa ajattelua. Hyvönen muuten oikeasti kumoaa koko ajan omia argumenttejaan, kun pyörittelee miesasiaa vain sosiologian viitekehyksessä. Mieshän tai nainenkaan ei ole mikään, jolla on malli: mies on biologian viitekehyksen käsite ja homo sapiens -lajin urospuolinen yksilö. Kaikki mieserityinen kumpuaa evoluutiosta niin kuin kaikki naiserityinenkin. Silti yksittäisillä miehillä ei ole oikeutta olla hallitsematta esimerkiksi taisteluviettiään. Mikään tai kukaan ei myöskään estä miehiä hoivaamasta, jos he haluavat. Ei mitään näkymättömien rakenteiden luomia esteitä ole olemassa kuin joidenkin pään sisällä. Vaikka hoivaava mies saisi osakseen esimerkiksi pilkkaa, ei kyse ole sellaisesta yhteiskunnallisesta kategorisesta hoivaavan käyttäymisen esteestä, jota voisi verrata esimerkiksi johonkin oikeasti yhteiskunnalliseen lain säätämään rajoitteeseen.
Miesten ei tarvitse olla muuta kuin miehiä, eikä feministien tarvitse puuttua miesten asioihin kuin silloin, kun miesyksilöt käytännössä loukkaavat naisten oikeuksia, tilaa ja turvallisuutta. Perinteiseen miehiseen ihanteeseen kuuluu naisten turvallisuuden takaaminen, naisten kunnioittaminen ja arvostaminen sekä heikompien puolustaminen. Silti naiset voivat yhtä hyvin olla suojelijan roolissa: ei ole sellaista pimeää, jota sinun hento kätesi ei torjuisi. Tarkoitan, ettei perinteisessä maskuliinisuudessa ole mitään väärä suhteessa naisiin - naisia pahoinpitelevät miehet eivät ole maskuliinisia! Kaikki ihmiset ovat toisaalta yksilöitä, eikä biologisten tekijöiden ulkopuolella sukupuolen tarvitse merkitä. Kun mies syyllistyy rikokseen, syyllistyy hän siihen täysin yksin. Ei ole mitään näkymättömiä rakenteita, jotka ovat johtaneet miesten kollektiiviseen vastuuseen yhden miehen teoista. Miehet ovat joka tapauksessa keskimäärin väkivaltaisempia kuin naiset, eikä se tule muuttumaan. Kollektiivista syyllisyyttä miehillä ei ole, mutta naisten on kuitenkin saatava tilat, joissa he tuntevat itsensä turvallisiksi.
Dilemmaa ihmisoikeuksien ja naisten oikeuksien suhteista ovat hiljattain pohtineet Benjamin Boycen livevideolla Meghan Murphy ja K. Yang. Mielestäni ihmisoikeuksista on erotettava erikseen eri ihmisryhmien oikeudet. Ihmisoikeudet ovat jokaisella, mutta vielä erikseen on eri ryhmien oikeuksia. Jos ihmisoikeudet yleistetään tarkoittamaan myös eri ihmisryhmien oikeuksia, on lopputuloksena tilanne, joissa toisilla ihmisillä on enemmän ihmisoikeuksia kuin toisilla. Koko ihmisoikeuksien käsite on kärsinyt inflaation. YK:n määrittelemät alkuperäiset ihmisoikeudet ovat ne, jotka ovat oikea termimääritelmä. Perusoikeudet ovat tietysti asia erikseen, ja ne liittyvät enemmänkin kansalliseen lainsäädäntöön. Muistaakseni näistä on oikeustieteessä suppea ja laaja määritelmä, joku juridiikan asiantuntija tietäisi paremmin. Joka tapauksessa ei saa antaa narrata itseään niin, että jonkun toisen subjektiivisesti määrittämän ihmisoikeuskäsitteen vuoksi pitäisi luopua omasta turvallisuudestaan.
Haluan siis pitää naisten mutta myös miesten puolta. Molemmille sukupuolille ja lopulta siis kaikille ihmisille - myös transihmisille - on parasta, että tunnustamme vain kaksi sukupuolta, jotka perustuvat biologiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti