Oli Londonin Gender Madness

Oli London: Gender Madness (Skyhorse Publishing, 2023)

Koska K-pop on itselleni äärimmäisen vieras laji, en ollut kuullut Oli Londonista ennen kuin hän tuli vuoden 2023 aikaan vastaan YouTubessa. Britti Oli London on yhtä paljon somen ja netin tähti, näyttelijä ja esiintyjä kuin muusikoksi profiloitunut, ja hänen elämänhistoriansa ja julkisuutensa liittyy vahvasti korealaiseen populaarikulttuuriin. Oli London on tehnyt lukuisia plastiikkakirurgisia leikkauksia. Hän identifioitui naiseksi, ja oli jo menossa Thaimaaseen sukupuolenkorjausleikkaukseen. Oli kuitenkin havahtui, kääntyi roomalaiskatolilaiseksi ja puhuu nyt woke-ideologian vaaroista. Kirja nimeltä Gender Madness on hänen tilityksensä, kartoituksensa ja neuvonsa omien kokemusten pohjalta. London on esiintynyt kirjansa myötä lukuisissa brittiläisissä ja amerikkalaisissa ohjelmissa muun muassa Fox Newsin kanavalla.

Oli Londonin teos Gender Madness onkin eräänlaista tunnustus- ja autobiografiakirjallisuutta. Vaikka Oli sivuaa useassa kohtaa universaalia kauneuskirurgian, woken ja transilmiön tasoa ja tekee oman kokemuksensa pohjalta yleistä analyysia, kulkee kaikki kuitenkin hänen oman seikkailunsa ympärillä. Kiinnostavaa on se, miten Oli London onnistuu rakentamaan sillan kauneusleikkausten ja transleikkausten välille. Hän kykenee perustelemaan hyvin sen, miten molemmat palautuvat identiteettiin, identifikaatioon, sosiaaliseen todellisuuteen ja traumojen kompensaatioon. Gender Madness on saanut esimerkiksi goodreads.com-palvelussa odotetun kahtiajakautunutta palautetta. Kiittävät palautteet ovat suhteellisen pitkiä, perustelevia ja innostavia, kriittiset eivät juuri sisällä muuta kuin transfobiakortin. Sinällään niissä on aivan aiheellinen kysymys siitä, voiko Oli London plastiikkakirurgiateollisuuden "uhrina" olla kompetentti henkilö puhumaan gendereistä ja niihin liittyvistä lääketieteellisistä toimenpiteistä. Kuten edellä totesin, mielestäni hän löytää uskottavasti samoja perusteita molemmille.

Kirjassa on kaksi osaa. Ensimmäinen osa kertoo Oli Londonista ja hänen kokemuksistaan. Toinen osa lähtee kartoittamaan ilmiön yleistä tasoa ja pohtii myös ratkaisuja. Jälkimmäinen osa muistuttaa Abigail Shrierin ja Helen Joycen teosten pohdintaa, ja London huomaa tarkastellessaan samantyyppisiä asioita kuin muutkin genderilmiötä kriittisesti tarkastelleet. 

Ensimmäisessä osassa London aloittaa kertomaan, kuinka Etelä-Koreassa opettajana ollessaan kohtasi ympärillään jatkuvan kauneusleikkausbisneksen mainonnan ja kuinka koki paineen näyttää tietynlaiselta. Itselleni oli yllätys, miten Soulissa saattoi törmätä joka paikassa katukuvaa myöten epätodellisiin kauniisiin korealaiskasvoihin, mikä Londonin, itse siis britin, mukaan on kaukana korealaisen maaseudun todellisuudesta. Kun hän meni ensimmäisen kerran plastiikkakirurgiseen sairaalaan ("Hospital of Horrors", kuten hän sitä nyt kirjassaan nimittää), hän puhuu nykyisen kerronnan tarkkailupisteensä kautta kirurgian brutaaliudesta, ja kontrastina tarjoilee oman aiemman ihastuneisuutensa kehonmuokkauksen karkkikaupassa. Sen jälkeen hän käy seuraavissa kappaleissa läpi lapsuustraumojaan kaiken taustalla, vieraantuneisuuden tunteitaan ja kiintymistään peiliin. Hän tuo lopulta ensimmäisen osan puolivälin jälkeen esille sen, miten jäi koukkuun haluun olla korealainen (transrodullisuus) ja näyttää söpöltä K-popparilta. Oli nimittän sai sillä rakkautta ja julkisuutta. Sitä hän sai sekä somessa että tosielämässä, mutta nyt hän toteaa sen epäaidoksi ja itselleen haitalliseksi. Genderideologian hän kohtaa lopullisesti siinä, kuinka suhteuttaa elämänhistoriansa, tunteensa ja sosiaalisessa todellisuudessa kokemansa tarjottuun transidentiteettiin. Kaikki ahdistus vaikuttaa hetkeksi katoavan ja kertoja kokee palasten loksahtavan kohdalleen, kun hän päättää olevansa transnainen. Viime hetkellä roomalaiskatolisuus ja oman ahdistuksen todellisten syiden ymmärtäminen saavat hänen mielensä muuttumaan.

Toisessa osassa Oli Londan käsittelee genderilmiön eri puolia. Hän aloittaa kouluista ja koulutuksesta. Hän ihmettelee sitä, miten ideologia on muokannut anglosaksisissa maissa sitä, millaista maailmankuvaa ja omakuvaa lapsille ja nuorille tarjotaan. Vanhempien näkökulman huomiointi silloin, kun nuori kokee olevansa trans, tulee käsitellyksi kaikessa karmeudessaan. USA:sta Oli London tuo sellaisia esimerkkitapauksia, joita genderkriittiset ja ilmiöön perehtyneet ovat kohdanneet liian lukemattoman monta. Gender-affirming care käydään läpi yhdessä luvussa. Detransitio, identifikaatio ja genderajattelun historia kirjoitetaan auki selkeästi ja yksinkertaisesti varsin tiiviissä muodossa suhteessa esimerkiksi Miriam Grossmanin tai Hannah Barnesin teosten hieman tieteellisempiä elementtejä sisältävään taustoitukseen. Se ei tarkoita sitä, etteikö Oli London osaisi kutoa tekstiä faktuaalisesti ja eksaktisti. Lainsäädäntö ja naisten oikeudet ovat näkökulmia parissa toisen osan luvussa. Parasta antia ovat sosiaalista mediaa ja TikTokia käsittelevät luvut, koska niiden maailman, (ansainta)logiikan ja vaikutuksen ihmiseen London tuntuu tuntevan hyvin omakohtaisesti. Lopulta Gender Madness luo toivoa muutoksesta, kun yhä useammat heräävät sukupuolihulluuteen ympärillämme. London nostaa oman ajatuskäännöksensä syyksi ennen kaikkea uskonnollisen heräämisen. Se on varmasti hänelle hyvä, mutta toisaalta voisi ajatella monien löytävän muutoksen myös genderajettelun epäloogisuuden tunnistamisen tai sen haitallisten yhteiskunnalisten ja sosiaalisten vaikutuksen havaitsemisen myötä. Kun muuten Suomessa sanotaan, ettei alkoholismista pääse eroon kuin uskoontulon kautta, ja sama tuntuu toteutuvan queer- ja genderkulteista irrottautumisessa, tulee huomatuksi se, millainen voima tällä uususkonnolla ja -heimolla on.

Oli Londonin Gender Madness on hieman muita lukemiani englanninkielisiä genderkriittisiä kirjoja populaarimpi. Sen englanti on rakenteellisesti ja sanastollisesti aika simppeliä. Londonin kirjan voi toivoa ja uskoa löytävän yleisöä esimerkiksi K-popista, populaarikulttuurista tai elämäntarinoista kiinnostuneista siinä missä yleisesti genderilmiöön liittyvää (kriittistä) kirjallisuutta etsivistä. Olia voi kiittää siitä, että hän laittaa itsensä likoon ja tiivistää asioita. Oli Londonin tapaisia henkilöitä tarvitaan lisää, ja (toisaalta valitettavasti) heitä on tulossakin lisää detransitioitujien tai desistereiden lukumäärän kasvaessa silmiemme edessä.