Kliseistä maskuliinisuutta

Raremedian videolla nuori naishenkilö (sic!) puhuu maskuliinisuudesta elämässään. Voisiko joku kertoa minulle, mikä videon henkilön esittämissä asioissa on maskuliinista? Hän sanoo maskuliinisuuden ilmenevän rugbyssä, aidossa ja suorassa keskustelutavassa, rakennustyömaalla, tunteista puhumattomuudessa ja prinsessaleikkiensä välissä lapsena tapahtuneessa likaisen fyysisen työn tekemisessä.

Mielestäni nämä asiat eivät ole puhtaasti maskuliinisia ainakaan sillä tavalla, että niiden pitäisi ajatella olevan ei-feminiinistä ja siten vähentävän jonkun naissukupuolisuutta:

- rugby (se tietenkin on perinteisesti miesten laji, mutta myös naiset pelaavat sitä ja vieläpä huipputasolla)

- aitous 

- raksalla työskentely 

- tunteista puhumattomuus 

- "hanskojen paskaan työntäminen" 

Performatiivisessa mielessä voi tietenkin ajatella, että perinteisesti enemmän miesten maailmaan kuuluneet lajit, sosiaalisen kanssakäymisen tavat ja ammatit olisivat maskuliinisia, mutta kulttuurin ja yhteiskunnan todellisuudessa ei voi nykypäivänä ajatella, että niiden piirissä toimiva nainen olisi jotenkin maskuliininen niiden myötä.

Videon henkilö sanoo, että "vahva mies näyttää tunteensa ja sitoutuu myös maskuliinisuuteen". Mitä paljon se tarkoittaa? Tarkoittaako se sitä, että vahva mies osaa itkeä ja nauraa ja pelata rugbyä ja "työntää hanskansa paskaan"? Mihin sitoutuu, kun sitoutuu maskuliinisuuteen? Juurihan videon henkilö sanoi, että maskuliinisuus näyttäytyy hänen omassa elämässään juuri tunteista vähän puhuvissa miesporukoissa olemisessa. Eikö silloin tunteiden näyttäminen tarkoita sitä, ettei sitoudu videon henkilön määritelmän mukaiseen maskuliinisuuteen?  

Miten käsitys maskuliinisuudesta ja miessukupuolesta voi oikeasti olla näin naurettavan komediallisen pinnallinen? Ihan sympaattisen oloinen ihminen videolla äänessä, mutta miten ihmeessä hän voi implikoida, että esimerkiksi fyysinen urheilu, aito tapa keskustella ja rakennustyömaalla työskentely eivät hänestä kuulu naiseuteen tai feminiinisyyteen? Ilmeisesti taustalla kummittelee käsitys sukupuolista spektrinä, jossa "nainen" tarkoittaa feminiinisyyden ja "mies" maskuliinisuuden ääripäätä. Eikö olisi kaikilla helpompaakin, jos pidättäydyttäisiin binääristen sukupuolten faktoissa niin, että "nainen" voisi olla raksalla töissä joutumatta kuitenkaan julistamaan itseään sen takia maskuliiniseksi ja siten itse asiassa vähemmän naiseksi.

Kuka näitä nuoria on opettanut? Kuka kertoisi heille, että voi olla nainen tai mies ja tehdä ihan mitä haluaa, olla rakennustyömaalla tai prinsessapuvussa, ja ei tarvitse kelata mielessään maskuliinisuuksia ja feminiinisyyksiä 24/7, vaan olla ilman määritelmiä vain sitä, mitä aidosti on ja haluaa olla.