Yhdysvaltain politiikkaa seurataan Suomessa melko paljon, vaikka amerikkalaiset itse eivät ole järin kiinnostuneita muusta maailmasta. Kuten tiedämme, on USA:ssa yhä syvempi kuilu kahden pääpuolueen välillä. Myös mediat ovat jakautuneet. Fox News kirjoittaa ihan eri aiheista kuin CNN tai NBC. Tarkoitukseni ei ole kommentoida yleisesti politiikkaa, mutta genderajattelun varjopuolet ja detransilmiö näyttää olevan esillä vain konservatiivisemman median uutisissa. Esimerkiksi heinäkuun 21. päivänä vuonna 2023 Foxin etusivulla on uutinen, jossa esiintyy MtFtM-katuja. Trump julistaa oikeudenkäyntejä transklinikoita vastaan, Biden manifestoi transagendan puolesta. Tuntuu siltä kuin vähemmistöistä ja erityisesti lapsista ja nuorista olisi tehty poliittisen agendan välineitä.
Suomessa vihreiden juuret ovat Koijärvi-aktivismin ohella saksalaisessa, Frankfurtin koulukunnan sävyttämässä liikkeessä. Vasemmistoliitto on uudestisyntynyt SKDL. Vuosikymmenten ajan kaikki amerikkalainen edusti suomalaisessa vasemmistossa pahaa. Paradoksaalisesti nykyinen vasemmisto on imaissut amerikkalaisen kulttuurisodan sanastoaan myöten ohjelmaansa. Ei toisaalta vain poliittinen vasemmisto, vaan myös monet suomalaisen yhteiskunnan toimijat, kuten yritykset, järjestöt ja oppilaitokset ovat Atlantin aaltoja pitkin luoksemme lainehtineen queerfeminismin vaikutuspiirissä (tiedän kyllä, että myös esim. ranskalaisella ajattelulla ja traditioilla on osansa). En usko, että oma yhteiskuntamme olisi koskaan voinut tuottaa vastaavaa. Helen Joyce ja monet muut ovat todenneet, että anglosaksisessa maailmassa transilmiön ja queerajattelun esiinnousun taustalla on monia tekijöitä taloudellisista ja teknisistä kulttuurisiin. Niin intersektionalistinen uusi tietoisuus identiteeteistä kuin somekin ovat olleet tuottamassa ilmiötä.
Suomalaisessa kulttuurissa monet asiat ovat toisin kuin amerikkalaisesta: sukupuolten asema ja sukupuoliroolit, alakulttuurit ja erilaiset etniset ryhmät ja muut väestönosat. Vaikka suomalainenkaan ei enää elä yhtenäiskulttuurissa, on silti Suomessa enemmän yksi totuus kerrallaan - sen huomaa vaikkapa Nato-jäsenyyteen suhtautumisesta ennen helmikuuta 2022 ja sen jälkeen. Erilaisen kulttuurikontekstin vuoksi Suomessa ei ehkä ymmärretä, miten pitkälle identiteettipolitiikka on Yhdysvalloissa mennyt. Ei tiedosteta sitä, miten esimerkiksi monet mustaihoiset eivät enää ole tekemisissä valkoihoisten kanssa, koska kriittinen rotuteoria on luonut täysin Martin Luther Kingin ajatusten vastaisesti uuden käsityksen ihonvärin merkityksestä. Se kuuluu samaan intersektionalistiseen viitekehykseen genderideologian ja queeriuden kanssa, tai ainakin USA:n "liberaali" progressiivinen vasemmiston on napannut kaikki nämä aatevirtaukset omaan patteriinsa.
Samaan sarjaan kuuluu käsitys siitä, että porno ja prostituutio olisivat hyväksyttäviä tai jopa toivottavia. Seksihän ei todellakaan ole sen enempää perusoikeus kuin kulutushyödykekään, vaikka Helsingin Sanomat usein implikoi toisin. Pride on sisältänyt USA:ssa esimerkiksi tapahtumia, joissa aikuinen mies twerkkaa alushousillaan ahdistuneen näköisille lapsille, joiden vanhemmat ovat tuoneet jälkikasvunsa oppimaan suvaitsevaisuutta ja rakkautta. Kun uutisoidaan Floridan kuvernööri DeSantisin toimista, ei HS myöskään tuo esille, että ne ovat vastatoimenpiteitä kriittiselle rotuteorialle, jota lukuisat afroamerikkalaiset myös vastustavat (ks. esim. Youtube-videoita koulupiirien kokousten huoltajapuheenvuoroista), sillä eivät he halua, että heidän lapsilleen opetetaan, että te olette sitten orjien jälkeläisiä ja muistakaa se 24 tuntia vuorokaudessa. Ja kun Floridassa päätettiin sukupuoleen liittyvän opetuksen muutoksesta, niin senkin taustalla oli pyrkimys korjata genderpedagogiikan aiheuttamia ongelmia. On totta, että Amerikan maalla mennään usein ääripäästä toiseen ja DeSantis on konservatiivipopulisti, mutta suomalaisessa mediassa ei syvennytä ymmärtämään viitekehystä. Jos Suomessa tajuttaisiin USA:n tilanne, ymmärrettäisiin myös se, että liberaalius ja konservatiivius tarkoittavat siellä eri asioita kuin meillä.
Kaikki, mikä on ensin tapahtunut USA:ssa, on kuitenkin tullut Länsi-Eurooppaan ja lopulta Suomeen. Suomi tulee aina jälkijunassa, mutta vaikka vaunumme on ehkä viimeisiä, ei se irtoa veturista, vaikka se vetää puksuttaisi meitä kohti jyrkänteen reunaa. En tarkoita, etteikö meidän pitäisi olla suuntautuneita länteen ja kansinvälisiä. Tarkoitan sitä, että moni muualla jo hiipuva ja ylilyöväksi todettu asia otetaan Suomessa uutena, kun se on jo testattu huonoksi suuressa maailmassa. Queerfeminismi ja ajatus eri sukupuolista on hyvä esimerkki tästä ilmiöstä. Toinen matkimamme on konservatiivien ja liberaalien kulttuurisodan mustavalkoiset leirit. Sanna Marin totesi kuin George W. Bush Irakin sodan alla, että olette joko puolellamme tai vastaan.
Kaiken tämän vuoksi queerfeminismin, genderideologian ja Pride-liikkeen amerikkalaisen kehityksen tarkka seuranta on paikallaan myös Suomessa. Suomalaiset aktivistit ottavat vaikutteensa ja teesinsä usein suoraan englanninkielisestä maailmasta. Niitä ei aina edes vaivauduta kääntämään suomeksi. Olen usein nähnyt anglismien kukoistusta. Toinenkin puoli löytyy kansainvälisestä keskustelusta. Maailmalla on tehty tutkimusta esimerkiksi nuorten tyttöjen transidentiteettien kasvusta, jossa toki oma Riittakerttu Kaltialamme (torille!) on arvostettu enemmän kuin Suomessa tajutaankaan. Moni muu genderilmiöön liittyvä asia on saanut myös kriittistä valokeilaa maailmalla, vaikka sitä onkin koitettu sensuroida. Niinpä genderkriittisyydenkin kannalta on hyvä pitää silmällä englanninkielisen maailman ja erityisesti USA:n tapahtumia, joita valitettavasti suomenkielinen media ei vaikuta joko tietoisesti tai todennäköisemmin kulttuurierojen vuoksi hahmottavan niin, että uutisointi loisi oikeaa kokonaiskuvaa tilanteesta. Me voimme vielä säilyttää suhteellisuudentajun, kohtuuden ja järjen ja pitää esimerkiksi omat seksuaalivähemmistömme ja nuoret naiset turvassa. Vaikka Suomessakin on äänekkäitä aktivisteja ja järjestöjä, pitäisi kuulla myös vastakkaiset näkemykset, etenkin kun ne tulevat asiantuntijoiden rauhallisella äänellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti