Jatkan suhteellisen filosofisella linjalla. Minulla ei ole akateemisen tason filosofista koulutusta, joten viitekehykseni on lukiotason filosofia. Näkisin kuitenkin, että puhuessani positiivisesta ja negatiivisesta vapaudesta suhteessa sukupuoliteemaan puhun sen verran yksinkertaisesta asiasta, että laajempaa kontekstia ei tarvita. Sukupuoleen liittyvät asiat ovat muuten kerta toisensa jälkeen häkellyttävän yksinkertaisia niin kauan, kun hyväksytään biologinen binäärisyys eikä viisastella liikoja, mikä osaltaan saa genderajattelun sukupuolikompleksisuuden näyttämään mahdottomalta himmeliltä.
Klassinen, negatiivinen vapauskäsitys tarkoittaa, että vapaus on vapautta jostakin. Positiivinen vapaus tarkoittaa, että vapaus on vapautta johonkin. Kun lukioikäisenä filosofian tunnilla tutustuin vapauskäsityksiin, oli minulle selvää, että vapaus on minulle vapautta jostakin. En suoraan yhdistänyt sitä oikeistolaiseksi ajatukseksi (kaverini valisti minua lukiossa puolipaheksuvasti, että se on porvarillinen vapauskäsitys), enkä vieläkään osaa kovin suoraan liittää vapauskäsityksiä poliittisiin näkemyksiin, vaikka tiedostan kyllä negatiivisen olevan yleensä oikeiston ja positiivinen vasemmiston vapauskäsitys.
Suhteessa sukupuoleen vapauskäsitykset voidaan ajatella niin, että
- negatiivinen vapaus tarkoittaa vapautta sukupuolesta
- positiivinen vapaus tarkoittaa vapautta sukupuoleen.
Koska sukupuoli ei ole arvo, vaan biologian sanelema välttämätön fyysisen todellisuuden ilmiö, ei voitane puhua vapaudesta ja sukupuolesta, vaan vapaudesta suhteessa sukupuolen tuottamiin sosiaalisiin rajoihin. Eihän meillä ole vapautta hengittämiseenkään tai vapautta verenkierrostakaan, joten siten
- negatiivinen vapaus tarkoittaa vapautta sukupuolen tuottamista sosiaalisista rajoista
- positiivinen vapaus tarkoittaa vapautta sukupuolen tuottamiin sosiaalisiin rajoihin.
Kuten huomaamme, vapauskäsitykset heittävät häränpyllyä silloin, kun puhutaan sukupuolen sosiaalisista rajoista. Harjoittamassani köyhän miehen keittiöfilosofiassa siis vaikuttaa siltä, että genderliikkeen käsitys sukupuolesta on fyysisen sukupuolen osalta mahdoton molempien vapauskäsitysten pohjalta ja sosiaalisten sukupuolinormien osalta mahdoton positiivisen vapauden osalta, sillä millaista voisi olla vapaus sukupuoleen? Onko postiivinen vapaus (sosiaaliseen) sukupuoleen sitä, että esimerkiksi miehellä olisi oikeus (vapaus) tulla naisten tiloihin? Vastassa olisi naisten positiivinen vapaus turvallisiin tiloihin ja heidän negatiivinen vapautensa miesten muodostamasta potentiaalisesta uhasta.
Kun genderliike puhuu ihmisoikeuksista, se puhuu usein sellaisista oikeuksista, jotka edustavat positiivista vapautta. "Oikeus olla" on terminä itsessään enemmän positiivisen vapauden ilmentymä. Kun useat transhenkilöt sanovat enemmänkin haluavansa olla olematta miehiä tai naisia kuin haluavansa suuntautua olemaan toista sukupuolta ja etenkin muunsukupuoliset pyrkivät olemaan olematta jotain, voisi negatiivisen vapauden mukainen "oikeus olla olematta" sopia paremmaksi transliikkeen sloganiksi.
On ehkäpä kömpelöä näennäisfilosofiaa soveltaa vapauskäsityksiä sukupuolikäsityksiin. Mielestäni ajatusrakennelma kuitenkin tuo omalta osaltaan jälleen esille genderliikkeen epäloogista argumentointia. Sen piirissä ei ole nähtävästi mietitty loppuun asti, mitä oikeus ja vapaus sanoina sille tarkoittavat. Siinä ei ole myöskään hoksattu, ettei (ihmis)oikeuden käsitettä voida soveltaa silloin, kun kyse on biologisesta materiaalisesta todellisuudesta eikä yhteiskuntatodellisuuden arvoista. Lisäksi genderliikkeelle on ollut tyypillistä yhden vapausarvon eli sananvapauden rajoittamisen pyrkimys.
Mitä kaikkea tästä voi havaita? Välillä tuntuu siltä, että transit pakenevat kokemustaan biologisen sukupuolen tuottamista sosiaalisista rajoista siihen, että he omaksuvatkin toisen sukupuolen sosiaaliset rajat ja haluavat sen myötä vaihtaa sukupuoltaan. Silloin on kuin onkin mielestäni kyse yhdenlaisen vapauden mahdollisuuden vaihtamisesta toiseen vapauteen, joka on pitkälti negatiivista - pääsemistä pois omasta sukupuolesta. Voisiko genderajattelun nousussa ollakin kyse myös siitä, että nykypäivän rajattomassa ja säännöistä pitkälti puretussa yhteiskunnassa haetaan myös tiukkaan normitetun ideologian ja tarkkaan määritetyn sukupuolikategorian luomaa turvaa? Yleisesti ottaen genderliike ja nykyinen LBGTAQ+ -liike tarjoaa kannattajilleen tiukan fundamentalistisen (omien vapauskäsityksiensä mukaisen) arvojärjestelmän ja sitä kautta suljetun tilan ja position maailman katselemiseen. Etenkin nuorilla ihmisillä on tilaus sellaiselle, ja vaikkei tämä olisikaan genderbrändin nuorten parissa kokeman menestyksen tärkein selitys, voi se olla yksi taustatekijä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti